Designmuseossa avautuu ylihuomenna Keräilijät ja kokoelmat -suurnäyttely. Näyttely tuo yleisön eteen ensi kertaa yksityiskeräilijöiden designkokoelmia, jotka eivät normaalisti ole nähtävillä. Valittujen keräilijäesimerkkien ja heidän esinekokoelmien kautta näyttely käsittelee designin keräämistä ilmiönä, sekä keräilyyn liittyviä motiiveja.
Näyttelyn innoittamina julkaisemme juttusarjan Keräilykuume, jossa haastatellaan ihmisiä designin keräämisestä. Ensimmäiseksi kysyimme Designmuseon kokoelmaintendentti Merja Vilhuselta, miten museo kerää designkokoelmaansa.
Mitkä esineet ovat olleet Designmuseon kokoelmien keräämisessä keskiössä, yli-intendentti Merja Vilhunen?
Ensimmäiset esineet hankittiin Wienin maailmannäyttelystä 1873. Silloin kokoelmaan valittiin esimerkkejä monista materiaaleista ja erilaisia tekniikoita hyödyntäen valmistetuista esineistä. Ne toimivat mallikokoelmana Veistokoulun opiskelijoille ja myös esimerkkeinä teollisuudelle.
Kokoelmat ovat karttuneet pääosin lahjoitusten avulla. Opetus- ja kulttuuriministeriö on hankkinut kokoelmaan hienoja kokonaisuuksia muun muassa Timo Sarpanevan ja Bertel Gardbergin kokonaisuudet. Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon Ystävät DAMY ry on tehnyt vuosien aikana monia arvokkaita lahjoituksia, samoin yksityishenkilöt. Suomalainen muotoilu on keskiössä, mutta ehdottomasti keräämme myös kansainvälistä muotoilua ja esitämme sitä näyttelyissä.
Millaisia asioita Designmuseo kerää juuri nyt?
Keskitymme tämän päivän innovatiiviseen muotoiluun. Esimerkiksi Suomen Messujen kanssa tehtävä yhteistyö Habitare-messujen yhteydessä on kartuttanut kokoelmiamme kymmenen vuoden aikana sadalla uusinta muotoilua edustavalla esineellä. Osa niistä on suomalaisten suunnittelijoiden ja valmistajien tuotteita, osa kansainvälistä tuotantoa. Tällä hetkellä pyrimme tallentamaan kestävään kehitykseen liittyviä esimerkkejä. Tavoitteemme on tallentaa vuosittain korkeintaan 100 esinettä.
Mikä museokokoelman keräämisessä on kiinnostavinta ja innostavinta?
On mukavaa, jos pystyy täydentämään kokoelmaa niin, että uusista esineistä löytyy jonkinlaisia yhtymäkohtia kokoelmissa olevaan aineistoon. Uudet innovatiiviset ratkaisut ovat usein esimerkkejä jo olemassa olevan esineen korvaamisesta uudenlaisella tai tarpeen täyttämisestä uudella tavalla. Esimerkiksi ympäristönäkökohdat määrittävät nykyään valmistusta enemmän kuin ennen ja esineiden kierrätettävyyteen kiinnitetään paljon huomiota.
Miten museon kokoelmat ovat esillä näyttelyssä Keräilijät ja kokoelmat?
Näyttelyssä on esillä ikonisia suomalaisen kultakauden esineitä kuten Sarpanevan lasiveistoksia ja myös nuorten suunnittelijoiden teoksia kuten Santtu Mustosen lasiteokset ja kipsireliefit vuodelta 2018.
Miten museoesineiden kerääminen museokokoelmaan eroaa keräilijän keräämästä esineistöstä? Löytyykö keräilystä yhtymäkohtia?
Varmasti löytyy yhtymäkohtia. Museo ei pyri keräämän kaikkea mahdollista joltakin muotoilijalta tai ajanjaksolta. Meille on tärkeintä pystyä kertomaan suomalaisen muotoilun tarina ja löytää esineet, joiden avulla se kerrotaan. Kansainväliset esineet ovat tärkeää vertailumateriaalia. Museo kerää myös arkistoaineistoa. Luonnokset ja suunnitelmat avaavat muotoiluprosessia ja täydentävät toisinaan muotoilun tarinaa puuttuvien esineiden kohdalla.
Näyttely Keräilijät ja kokoelmat on esillä Designmuseossa 25.10.2019-15.3.2020.
Näyttelyn tapahtumiin voi tutustua täältä.
Teksti ja haastattelu:
Päivi Balomenos / DM
Julkaistu:
23.10.2019
