Designmuseon näyttelyssä Intiimin kosketus nähdään yli 40 suunnittelijaa ja brändiä. Museon verkkosarjassa sukelletaan suunnittelijoiden työhön. Ensimmäisenä lähikuvassa on suunnittelija Anna Isoniemi (s. 1991). Isoniemi yhdistää suunnittelussaan urheiluvaatteiden graafista estetiikkaa, pelkistettyjä muotoja ja juhlavaatteen säihkettä. Hän leikkii materiaaleilla, väreillä sekä ajatuksilla siitä, miten arkivaatteiden rajoja voidaan rikkoa.
Näyttelyssä on esillä kolme asua Isoniemen kolmesta eri mallistosta. Racing Stripes (2017) sai inspiraationsa 1960-luvun kilpa-autoilijoiden vaatetuksesta ja futurismista. Suunnittelija halusi, että mallistosta huokuu liike, vauhti, voima ja minimalistisuus. Bye, Bye, Tom (2019) ammentaa puolestaan suunnittelijan lapsuuden muistoista ja David Bowien 1970-luvun tyylistä. Kolmas asu on yhteistyömallistosta Adidas Originals -merkin kanssa. Mallisto muuttaa käsityksiä urheiluvaatteista ja niiden käyttötarkoituksista. Kaikissa mallistoissa metallinhohtoiset pinnat ja paljetit yhdistyvät graafisiin kuvioihin ja selkeisiin linjoihin.
Ensimmäisen mallistonsa taustatutkimuksen aikana Isoniemi löysi uuden, usein urheiluvaatteiden painatuksessa käytettävän painatustekniikan.
Käytät sublimaatio-printtitekniikkaa asuissasi. Mitä kautta päädyit käyttämään tekniikkaa ja paljetteja asuissasi?
Kuva: Chris Vidal-Tenomaa
Tehdessäni taustatutkimusta löysin uuden painatustekniikan, sublimaation, jota käytetään esimerkiksi urheiluvaatteiden painatuksessa. Sillä saatu jälki on tarkkaa ja kestävää. Materiaalien kehittely sai alkunsa lukuisista erilaisista paino- ja värimenetelmä kokeiluista. Huomasin kuitenkin pian, etten tulisi saavuttamaan perinteisillä paino- ja värjäysmenetelmillä haluamaani lopputulosta.
Ketkä ovat olleet esikuviasi?
Koen, että suunnitteluidentiteettiini ovat vaikuttaneet lukuisat eri kokemukset. Olen kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja konteksteista.
Millainen suunnitteluprosessisi on – miten se muuttui työskennellessä Adidas Originalsin kanssa?
Vaikka mallistojen tekeminen on visuaalista, siihen liittyy myös paljon ajattelun ja suunnittelun yhdistävää taustatyötä. Sen tarkoitus on tukea suunnitteluprosessia ja toimia faktapohjaisena referenssinä mallistolle. Valintojen on hyödyllistä olla perusteltuja ja pohjata taustutkimukseen, jotta mallisto ei olisi irrationaalinen. Haluan suunnitella yksinkertaisia tuotteita, joihin liittyy silti arvaamaton tarina ja konsepti. Lisäksi pidän kovasti erilaisten kontekstien yhdistelemisestä ja materiaalien käytöstä tavanomaisesta poikkeavassa yhteydessä.
On hienoa nähdä, että Adidaksen kaltainen suuryritys uskoo nuoriin suunnittelijoihin, ja että he antavat mahdollisuuden hyödyntää Adidaksen historiaa ja brändiä ja yhdistää ne omiin visioihin. Tämän yhteistyö auttoi minua saamaan lisää itseluottamusta. Riippumatta siitä, mistä tulet, on ratkaisevan tärkeää vain suunnata pelottomasti uusiin tilanteisiin.
Adidas-yhteistyön kautta tajusin lopullisesti, että urheiluvaate on monipuolinen vaate. Pidän siitä, että suunnitellaan asu, jolla ei ole yhtä selkeää käyttäjää, vaan joka sopii kenelle tahansa. Urheilullisuus on ollut aina mukana suunnittelussani. Pidän urheilumaailman vauhdista, spontaanisuudesta ja välittömyydestä, tietynlaisesta primitiivisyydestä. Taiteessa on samaa välitöntä luomisen iloa kuin urheilussa, odottamatonta ja kontrolloimatonta. Kummassakin myös intuitio on vahvassa roolissa.
Sinut tunnetaan paljettisublimaatiotekniikkasi jäljestä. Olet myös sanonut, että nautit kovasti materiaalikehityksestä. Koetko itsesi materiaalilähtöiseksi suunnittelijaksi?
Malliston suunnittelu alkaa usein kuoseista, materiaaleista ja kuvioista, joiden ympärille luon selkeän konseptin. Ne määrittelevät mallistoni hengen. Yhdistelen selkeitä graafisia elementtejä arvaamattomiin materiaaleihin.
Kuvat: vasen Sergei Pavlov ja oikea Anna Isoniemi
Vaatteen ja kuosin vuorovaikutus on molemminpuolista. Vaatteessa kuosin erilaiset ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa: värit, kuviot ja mittasuhteet heräävät eloon. Vaate itsessään on mielenkiintoinen tuote, koska se suunnitellaan perustuen ihmiskehon mittasuhteisiin, jotka on myös huomioitava kuviosuunnittelussa. Vaatteen kuosi voi mukailla ihmiskehon mittasuhteita tai vääristää niitä. Vaatesuunnittelussa pyrin korostamaan tuotteiden siluettia kuviolla, mutta myös häivyttämään kuosin ja taustan rajoja.
Suunnittelen myös vaatteita, joiden muoto on epämääräinen ja vapaa. Kyseisiä vaatekokonaisuuksia on vaikea luokitella mihinkään klassisen vaatteen lokeroon. Onko kyseessä mekko, haalari vai housupuku? Esimerkiksi taiteen abstraktisuus antaa taideteoksen katsojalle mahdollisuuden tulkita näkemäänsä omien kokemustensa kautta. Vaatesuunnitteluun pätee samankaltainen ajatus. Katsoja tai käyttäjä voi päättää miten näkee tai kokee vaatteen. Vaatteet luovat käyttäjälleen eräänlaisen henkilökohtaisen kontaktin, koska ne ovat kosketuksissa kehoon.
Olet kuvaillut tyyliäsi ”eräänlaiseksi kauhun tasapainoksi” mitä tarkoitat tällä?
Kuvailisin itseäni suunnittelijana äänekkääksi minimalistiksi. Tasapainottelen työssäni runsauden ja niukkuuden välillä. Haluan luoda jotain villiä, mutta samalla hyvin hallittua. Sen sijaan, että minulla olisi mielessäni valmis lopputulos, suunnitteluprosessi alkaa intuitiivisesta tutkimuksesta materiaalien, värien, kuvioiden ja muotojen kanssa.
Pyrin rikkomaan prosessin aikana vakiintuneita kuvioita ja toimintatapoja, jotta voin tarkastella asioita eri tavoin. Tärkeintä on pystyä nauttimaan siitä mitä tekee ja olemaan motivoitunut omasta kehityksestä. Työskentelyäni ohjaa perfektionistisuus, mutta se on halua kehittyä paremmaksi versioksi itsestäni. Kun työskentelyn ytimenä on luomisen into, silloin lopputuloskin on yleensä paras.
Yhdistelen usein erilaisia konteksteja ja näen suunnittelun eräänlaisena tarinankerrontana. Pohjimmiltaan näen työni paradoksina: sekoitus kaaoksesta, joka kohtaa täydellisen kontrollin. Tämä on tapa ilmaista itseäni sekä taiteilijana että suunnittelijana.
Kuvat: vasen Diana Luganski, oikea Anna Isoniemi
Haluat suunnittelutyölläsi rikkoa arki ja juhlavaatteiden eroja. Käytätkö omassa arjessasi juhlavaatteita ja juhlassa arkivaatteita?
Viime vuodet ovat opettaneet minua vaatteiden käyttömukavuudesta, kun olen itse käyttänyt paljon urheiluvaatteita, ja sitä miten vaatteet ovat suunniteltava liikettä varten. Koen, että vaatteiden käyttötarkoituksen monipuolistuminen rikkoo myös erilaisten vaategenrejen rajoja tai ne poistuvat kokonaan. Arki-, urheilu- ja juhlavaatteet taipuvatkin sellaisiin tilanteisiin, joihin niitä ei ole aikaisemmin mielletty.
Mitä sinulla on työnalla nyt?
Olen aina tekemässä jotain. Käsillä työskentely ohjaa vahvasti arkeani. Ryhdyn usein toimeen, vaikka en edes tietäisi, miten jokin asia tehdään. Ongelmanratkaisu on minulle elävää peliä, jossa ratkaisun löytäminen on paras palkinto.
Tällä hetkellä keskityn oman merkin kokonaismaailman luomiseen ja teen töitä freelancerina. Haluan tulevaisuudessakin tehdä monenlaista ja uusiutua jatkuvasti, olla avoin maailman tapahtumille.
Kuva: Anna Isoniemi prosessikuvia
Anna Isoniemen työt ovat esillä Intiimin kosketus -näyttelyssä Designmuseossa 13.3.2022 saakka.
Haastattelu: Elias Broms
Teksti: Elias Broms & Päivi Balomenos, pohjana näyttelytekstit.
Julkaistu: 15.11.2021
