Designmuseon Gallerianäyttelyssä Mitä jos? Toisenlaisia tulevaisuuksia (9.9.2022–12.3.2023) nähdään seitsemän luovan alan tekijän tulkinta toisenlaisista tulevaisuuksista. Näyttelyn tilausteokset toimivat lähtöpisteinä erilaisten maailmojen kuvittelulle ja olemassa olevien oletusten haastamiselle. Osallistavaan kaupunkisuunnitteluun erikoistuneen toimiston Femma Planningin perustajat suunnittelumaantieteilijä, FM Efe Ogbeide ja kaupunkimaantieteilijä, FM Milla Kallio käsittelevät teoksessaan töissä-teemaa ja nyt he kertovat meille lisää teoksen työskentelyprosessista.
FEMMA Planning (Efe Ogbeide and Milla Kallio), 2022
Töissä
Prosessiteos, kenttätutkimus, teksti
Tuloste kyltille, laminoitu Dibond-komposiittialumiini
Graafinen suunnittelu: Kiia Beilinson
Miten lähditte työstämään saamaanne teemaa, mistä lähditte liikkeelle?
Työstö alkoi Sitran fasilitoimalla työpajalla, jossa saimme alkuajatuksia teeman työstöön. Toisaalta olemme pohtineet pitkään työn tekemisen teemaa yrittäjyyden kohdalla oman työn kautta ja työnohjauksessa, eli jollain tavalla teema on hautunut pidempään ja olemme pohtineet, että haluaisimme käsitellä sitä jossain vaiheessa. Lopullinen työskentelytapa muotoutui, kun lähdimme pohtimaan mitä menetelmiä me yleensä käytämme. Haastattelu, havainnointi ja osallistavat menetelmät ovat meidän perustyökalujamme, joten tuntui luonnolliselta pohjata myös teoksen työstäminen niihin menetelmiin. Näyttelyn kuraattori Sara Martinsen oli isossa roolissa ja auttoi meitä löytämään meille sopivan tavan työstää teosta.
Olette käyttäneet haastatteluja työskentelymetodina, kertokaa tästä lisää.
Pohdimme millaisia työelämän ja ammattien näkökulmia haluaisimme mukaan teokseen ja otimme yhteyttä ihmisiin, jotka toimivat niillä aloilla. Tämän jälkeen teimme puolistrukturoituja haastatteluja, jotka litteroimme ja joiden pohjalta poimimme meidän mielestämme tärkeimpiä näkökulmia.
Miten työelämä ja hoiva kietoutuvat teoksessanne yhteen?
Vaiva-kollektiivi tarkoittaa hoivalla “kokonaisvaltaista huolenpitoa ihmisestä, joka ei kykene selviytymään ilman apua jokapäiväisen elämän toimistaan.” Meillä kaikilla on tarve hoivalle eri elämänvaiheissa. Omassa teoksessamme näemme hoivan myös laveammin: ruuanlaittona perheenjäsenelle, ystävän lasten kaitsemiselle, huolien kuuntelemiselle, roskien keräämisenä naapurustosta, luonnon suojelemiselle.
Teosta työstäessämme olemme tulleet hoivan käsitteen äärelle. Hypoteesimme on, että nykyajan kiireinen työelämä ja taloudellisen tehokkuuden vaatimus ovat etäännyttäneet meidät hoivasta ja toisistamme. Tämä näkyy paitsi hoiva-alan kriisinä myös työuupumuksen yleistymisenä. Palkkatyö vie kaiken aikamme ja ihmiset ovat keskittyneitä huolehtimaan itsestään ja ydinperheestään. Energiaa ei riitä muiden huolenpitoon. Olemme itse siirtyneet runsas vuosi sitten nelipäiväiseen työviikkoon ja olemme huomanneet, että se on lisännyt mahdollisuutta huolehtia itsemme lisäksi myös muista, eli perheestä, ystävyyssuhteista ja naapurustosta.
Uskomme, että työelämän muutos on yksi avaintekijöistä kohti hoivaavampaa yhteiskuntaa. Haluamme omalla teoksellamme nostaa esiin hoivan käsitteen, sillä koemme ettei hoivan kysymyksistä puhuta tai ymmärretä tarpeeksi. Haluamme myös itse hahmottaa paremmin mistä hoivassa on kyse, miten se esimerkiksi voisi näkyä kaupunkisuunnittelussa, jonka parissa työskentelemme. Ja tietysti haluamme itse olla mukana luomassa hoivaavampaa yhteiskuntaa.
Miten näette hoivan käsitteen ja sen arvon muuttuvan yhteiskunnassa?
Jatkuvan kasvun ja tehokkuuden tavoittelu ei ole kestävää. Hoivan käsite voisi tarjota meille kokonaan uudenlaisen ja ehkäpä kehyksen yhteiskunnan järjestämiseen, joka pohjautuu sopeutumiseen ja ylläpitämiseen kasvun ja tehokkuuden sijaan.
Miten tulevaisuuden kuvitteleminen on läsnä työssänne kaupunkisuunnittelun parissa?
Kaupunkisuunnittelussa ennakointi ja tulevaisuuden suunnittelu on läsnä kaikessa. Prosessit ovat pitkiä, ja alueiden kehitystä täytyy miettiä pitkällä aikavälillä tulevaisuuteen katsoen.
Kuva: Teoskuva näyttelystä, kuvaajana Paavo Lehtonen.
