Designmuseon Gallerianäyttelyssä Mitä jos? Toisenlaisia tulevaisuuksia (9.9.2022–12.3.2023) nähdään seitsemän luovan alan tekijän tulkinta toisenlaisista tulevaisuuksista. Näyttelyn tilausteokset toimivat lähtöpisteinä erilaisten maailmojen kuvittelulle ja olemassa olevien oletusten haastamiselle. Videotaiteilija Irene Suosalo käsittelee teoksessaan kotona-teemaa ja nyt hän kertoo meille lisää teoksen työskentelyprosessista.
Irene Suosalo, 2022
Kotona
Videoinstallaatio
Sekatekniikka-animaatio, audioprosessointi
Ääni: Dennis Okoth
Kesto: 15 min
Mistä lähti idea siitä, että teoksesi keskittyy mielen hoitamiseen?
Näyttelyprosessin alussa Sitra piti työpajoja, joissa kävijät ideoivat tulevaisuuden esineitä. Kävijät pohtivat minkälaisia tarpeita ja haasteita tulevaisuuden kodissa voisi olla, jonka pohjalta mietittiin esineitä. Yksi esineistä, joka syntyi työpajan seurauksena oli “Kodin rauhanturvaaja”. Laite, joka toimisi keskusteluapuna ja ylläpitäisi harmoniaa ihmisten välillä. Tämä idea kiinnosti minua. Aloitin koronapandemian aikana terapian ja voimassa olleiden rajoituksien takia se tapahtui videokameran välityksellä. Mielen hoitaminen on siis ollut keskeinen asia elämässäni viime vuosina, mutta oli myös kiinnostavaa, miten terapiakäynnit pystyi hoitamaan kotisohvalta tietokoneen välityksellä.
Lähdin miettimään “rauhanturvaajaa” ja terapiaa yhdessä. Ihmismieli on niin monimutkainen ja kiehtova asia, että halusin lähteä pohtimaan sen hoitamista. Samalla heräsi miljoona kysymystä: Miten voin kategorisoida mielen “ongelmia”? Miten mieltä voisi hoitaa abstraktilla videolla? Kuka saa päättää miten tällainen laite toimii? Jokainen ihminen on erilainen, joten tällaisen teoksen tekemisessä vaihtoehtoja olisi miljoonia. Lähtökohtana tässä teoksessa oli omat kokemukseni ja omat haasteeni, mutta mukana on myös kuvitteellisia skenaarioita. Halusin luoda teoksen, joka olisi samalla positiivinen ja negatiivinen. Se herättelisi ajatuksia siitä mikä olisi mahdollista ja mikä voisi auttaa. Mutta koska ihmisten hyvinvointi on niin kokonaisvaltainen asia, suhtaudun skeptisesti tällaisiin digitaalisiin ratkaisuihin. Siksi laite on osaltaan myös pelottava.
Kerro lisää teoksestasi.
Teos koostuu kuudesta osiosta, joita kuvailen seuraavaksi aika suoraan, vaikka teos itsessään ei esittele näitä näin suorasti. Nyt siis esittelen sen mikä oli ajatukseni osioiden taustalla.
Aivoanalyysi
Tässä laite ikään kuin katsoo aivoihin ja näyttää ihmiselle tulokset mitä sieltä löytyy. Laite kertoo, että jollain aivon alueella on enemmän aktiviteettia kuin pitäisi ja ajattelee sen johtuvan stressistä.
Alakulo – piristys
Tässä ihminen on alakuloinen. Laite pyrkii piristämään ihmistä näyttämällä vilkkaan, värikkään ja iloisen videon.
Sekavuus – muistojen palautus
Tässä laite näyttää ihmisen muistoja. Ihminen voi palautella mieleen asioita, jotka ovat sekavia ja löytää vastauksia.
Stressi – rauhoitus
Tässä ihminen on ylikierroksilla, teos tekee rauhoittavan session missä pulssi hidastuu. Ohjailee hengittämään rauhallisemmin. Lopussa tunnelma on rauhallinen
Perheterapia
Laite huomaa, että ihmisillä on riita tai pattitilanne. Laite aloittaa pariterapiasession, missä kaksi ihmistä keskustelee laitteen välityksellä. Laite antaa tilan purkaa asioita ja jutella. Laite ohjeistaa kommunikoimaan yhdessä.
Hypnoosi
Tässä ihminen ei saa unta ja jokin asia vaivaa mieltä. Laite pyrkii hypnoosin avulla häivyttämään pelon, muuttamaan sen neutraaliksi.
Mitä hyvää näet kuvittelemassasi teoksessa?
Näen teoksen, niin sanotun terapiarobotin, etuna sen, että sen avulla mieltä voisi hoitaa koska vain, mihin kellonaikaan tahansa. Kuka tahansa voisi ostaa sellaisen kotiinsa. Tälläkin hetkellä on olemassa niin sanottua nettiterapiaa, missä ihminen ei kommunikoi ihmisen kanssa vaan jonkinlaisen tekoälyn kanssa. Tällaiset ratkaisut voisivat toimia osana hoitomahdollisuuksia. Jos kaikille ei riitä terapeutteja, niin voisiko tekoälyterapia auttaa joitain ihmisiä? Se voisi toimia yhtenä työkaluna mielen hoitamisessa. Tekoälyterapeutille voisi kertoa itsestään niin paljon asioita kuin vaan ehtii ja tämän lisäksi laite voisi analysoida aivotoimintaa reaaliaikaisesti. Tämän perusteella laite oppisi tuntemaan ihmisen erittäin hyvin. Se näkisi mitä aivoissa tapahtuu ja osaisi varoittaa liiallisesta stressistä. Se ehkä pystyisi näkemään jotain mitä ihminen ei itse osaa sanallistaa tai tunnistaa. Laite osaisi generoida “täydellisen” terapiasession ihmiselle juuri sillä hetkellä. Se tietää minkälaiset äänet tai kuvat rauhoittavat häntä juuri oikealla tavalla. Mitkä asiat stimuloivat aivoja juuri sillä tavalla kuin tarvitsee. Laitteen avulla voisi myös kokeilla erilaisia terapiamuotoja vapaasti, esimerkiksi musiikki-, taide-, kognitiivista tai psykoanalyyttista terapiaa. Ehkä laitteelle olisi helpompi kertoa tietynlaisista ongelmista, joita olisi vaikea kertoa ihmiselle.
Näetkö siinä jotain negatiivista?
Laitteeseen liittyy samanlaisia pelottavia ajatuksia kuin moneen tekoälytekniikkaan. Ensinnäkin laitteen ja algoritmin luojalla on valtava vastuu siitä, miten hän laitteen ohjelmoi. Voiko sitä ennakoida miten tällainen laite alkaisi käyttäytyä ja miten se vaikuttaa ihmisiin, jos sille antaa laajat vapaudet. Tiedämme ihmisten aivoista ja mielenterveydestä vielä itsekin verrattain vähän, joten tuntuisi pelottavalta antaa tekoälylle mahdollisuus vaikuttaa siihen niin paljon. Emme voi tietää seurauksia. Samalla tavalla kuin sosiaalisen median algoritmit ovat alkaneet muuttaa ihmisiä, seuraukset voisivat olla yllättäviä. Mietin myös sitä mitä kaikella tällä datalla voisi tehdä, jos se päätyisi vääriin käsiin. Jos laite tietää ihmisen jokaisen heikkouden, eikö se olisi herkullinen tieto rikollisille tai valtaa haluaville.
En usko, että tekoäly voi täysin korvata ihmisen kohtaamista. Tekoälyn voi opettaa olemaan ihmismäinen, mutta en usko, että sitä voi opettaa tuntemaan. Keskustelussa terapeutin kanssa merkittävää on toisen ihmisen kohtaaminen ja inhimillinen keskustelu. Hyvä yhteys terapeuttiin on äärimmäisen tärkeää terapian onnistumisessa. Kun keskustelee terapeutin kanssa ongelmistaan, on mukava tuntea, että myös terapeutti on ihminen, joka on elänyt oman elämänsä, missä on huonoja ja hyviä hetkiä. Luottaa siihen, että myös hän kokee samanlaisia tunteita kuin minä ja osaa samaistua niihin. Siitä tulee inhimillisyyden tunne. Tekoäly voisi matkia tällaista, mutta pystyykö siitä koskaan tekemään yhtä aidon. Siihen en ihan usko. Sosiaaliset suhteet ovat äärimmäisen tärkeitä ihmisten onnellisuudelle. Olemme laitteiden äärellä tälläkin hetkellä suhteettoman paljon, joten tällainen digitaalinen terapeutti vain lisäisi tätä. Onko suunta se, että kaiken voi hoitaa kotona laitteiden äärellä? Katoaako silloin spontaani sosiaalisuus kokonaan. Eikö tämä aiheuttaisi lisää ahdistusta ja masennusta? Mietin myös, että vahvistaisiko tällainen terapiapallo mielenterveysobsessioita. Voisiko ihminen tulla pakkomielteiseksi siitä, että koko ajan pitää olla hyvä olo. Jos terapiapallo pystyy neutraloimaan mieltä kellon ympäri, miksi kukaan haluaisi kohdata oikeaa maailmaa virheineen ja ongelmineen. Onko kaikki mielen vaihtelut ongelmia, jotka pitää hoitaa vai vaan osa elämää? Eikö elämästä tee mielekästä juuri se, että koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan? Voisiko terapiapalloon jäädä koukkuun kuin huumeeseen? Terapian tehtävä on tehdä itsensä vähitellen tarpeettomaksi. Jos kotona olisi tällainen laite, luottaisiko siihen liikaa niin, että ei osaisikaan enää toimia itsenäisenä ihmisenä maailmassa. Laite voisi aina korjata kaiken, kehittyvätkö ihmisen omat taidot silloin ollenkaan.
Mitä elementtejä käytit luodaksesi videoinstallaatiosta nimenomaan sellaisen, joka hoitaa mieltä?
Ensinnäkin videoteos on heijastettu ympyrän muotoon, siksi että halusin teoksesta pehmeän ja hahmomaisen. Videossa lähdin liikkeelle elementeistä, jotka ovat tyypillisiä taiteessani: ääni ja animaatio. Teoksen äänen loi äänitaiteilija Dennis Okoth. Videon osalta pohdin paljon sitä mikä on tulevaisuuden visuaalisuus ja minkälainen tekoäly on hahmona. Oli hankalaa päästää irti tulevaisuuden kliseistä, kuten kiiltävä, realistinen, “dystooppinen robotti”. Oma tyylini animaatiossa on retro ja ottaa inspiraatiota vanhoista tyyleistä. Lopulta päädyin ajatukseen, että myös retrolla tyylillä on paikkansa tulevaisuudessa.
Laite on alati muuttuva. Se on hieman ihmismäinen äänessään, mutta video on abstrakti. Se pyrkii muuttumaan sitä mukaan mitä ihminen tuntee tai miten ihmistä hoidetaan. Välillä teos rauhoittaa, välillä se aktivoi ja välillä sen avulla voi nähdä muistoja. Visuaalinen osuus hoitaa mieltä muun muassa muodoilla, väreillä, liikkeillä ja kirkkaudella. Ääni hoitaa rytmillä, melodioilla, ambientilla ja puheella. Teos koostuu kuudesta sessiosta, jotka esittävät kuviteltuja käyntejä terapeutilla. Jokainen sessio alkaa ja päättyy tutusta hahmosta. Kun laite laitetaan päälle, ruutu avautuu kuin silmäluomi. Alussa laite näyttäytyy pehmeänä ja abstraktina hahmona, jonka väri vaihtelee ihmisen tunnetilan mukaan. Se kysyy kysymyksiä ja seuraavaksi laite alkaa generoimaan jokaiseen tunnetilaan sopivia maailmoja. Jos ihmisen mielenmaisema on melankolinen, laite kuvastaa sitä sopivalla tavalla. Laite generoi olotilaan sopivan hoitosession. Esimerkiksi piristääkseen ihmistä se generoi pirteän, kirkkaan ja eloisan videon. Se pyrkii stimuloimaan ja herättelemään. Kun hoitava sessio päättyy, näytöllä näkyy jokin neutralisoiva video. On loppukysymysten aika, jolloin laite kyselee, miten hoito vaikutti ihmiseen. Lopussa laite hyvästelee ja sulkee silmänsä.
Äänen kohdalla lähdimme luomaan terapoivaa äänimaisemaa ja tekoälyrobotin puheääntä. Ääni muuttuu aina henkilön tunteiden mukaan ja jokaisessa sessiossa on erilainen ääniterapia. Pohdimme miten ääni voi aktivoida tai rauhoittaa. Alusta asti mukana oli puhe, sillä oli tärkeää, että terapeutin kanssa pystyy keskustelemaan kuin ihmisen kanssa. Laitteen ääni kysyy paljon kysymyksiä ja yrittää näin tiedustella kuulumisia. Se kannustaa jakamaan tunteita. Laite tekee päätelmiä ja tarjoaa apua eri ongelmiin tai haasteisiin. Jokaisen session lopussa laite kyselee olotilaa ja sitä että auttoiko sessio ongelmaan. Laite tervehtii ja hyvästelee eri tavoilla. Halusimme tehdä äänestä inhimillisen ja eläväisen, mutta samalla robottimaisen tasaisen. Laite on välillä hyvin tuttavallinen aivan kuin se olisi vanha ystävä, mutta samalla lauseet ovat aika geneerisiä ja toteavia mikä lisää robottimaisuutta.
Miten tulevaisuuden kuvitteleminen on läsnä työssäsi videotaiteilijana?
Tulevaisuus on aina ollut kiehtova asia, mutta ei käsin kosketeltavissa. Näyttelyssä mukana oleminen sai minut ajattelemaan, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa eikä vaan odotella miten se vaikuttaa minuun. Työskentelyni ottaa paljon inspiraatiota vanhasta taiteesta, joten tämä näkökulma oli raikas. Mietin tulevaisuudesta sitä mikä minun paikkani taiteilijana on siellä. Mikä on tulevaisuuden visuaalisuutta, miten ihmisten tyylimaku muuttuu. Onko tulevaisuus vain kiiltävää ja kliinistä? Tällä hetkellä luovien alojen tekoälyohjelmat ovat yleistymässä. Näillä ohjelmilla voi hyvin nopeasti luoda mitä tahansa kuvia missä tahansa tyylissä. Tietokone osaa generoida kuvia sekunneissa. Muuttuuko digitaalinen taide ja sen tekeminen radikaalisti, kun jokaista kuvaa ei tarvitse tehdä alusta loppuun itse? Muuttuuko taiteen arvostus, kun taidetta voidaan generoida tekoälyllä? Jos taiteesta tulee tekoälyn generoimaa, miten se vaikuttaa tyyliin ja kulttuuriin? Onko taiteen tekeminen tulevaisuudessa vain ideointia ja konseptointia, mutta laitteen generoimana vai pysyykö ihmisten tekemän taiteen tekemisen arvostus?
Kuva: Teoskuva näyttelystä, kuvaajana Paavo Lehtonen.
