Millaisissa olosuhteissa tekstiiliteokset säilyvät parhaiten? Suuren suosion saanut Kustaa Saksi: Rajamailla -näyttelymme on herättänyt asiakkaissamme paljon keskustelua tekstiilitaiteesta, teosten valmistuksesta sekä niiden materiaaleista. Olemme saaneet myös kysymyksiä tekstiiliteosten säilymisestä sekä näyttelytilan valaistuksesta. Nyt Designmuseon registraattori Aino Pisilä kertoo, millaisia asioita museon tulee ottaa huomioon tekstiiliteoksia esittelevissä näyttelyissä.
Kustaa Saksi: Rajamailla -näyttely on avoinna vielä 15.10.2023 asti.
”Tekstiilit ovat herkkiä valolle ja siksi siihen kiinnitetään museoissa erityisesti huomiota. Voimakas valaistus voi haalistaa tekstiilien värejä lyhyessäkin ajassa. Pitkiä aikoja porottava valo voi myös hapertaa tekstiilien kuituja. Suurinta haittaa aiheuttaa auringosta tuleva UV-säteily, minkä takia luonnonvaloa ei yleensä päästetä sisään museoiden näyttelytiloihin. Designmuseon päänäyttelysalien ikkunoihin on tänä keväänä asennettu UV-kalvot, joiden ansiosta ikkunoita ei ole tarvinnut kokonaan peittää.
Museoissa valon voimakkuutta mitataan lukseissa. Tekstiilikonservaattorit ovat asettaneet tekstiilien esittämistä varten raja-arvot, joita tarkkaillaan luksimittareiden avulla säännöllisesti. Museotekstiileihin kohdistuvan valaistuksen yläraja on 50–100 luksia. Tätä voi verrata esimerkiksi toimistotilojen valaistukseen, jonka voimakkuus voi olla 500 luksia tai suoraan auringonvaloon, jossa lukseja saatetaan mitata jopa 100 000 yksikköä. Museonäyttelyssä on siis huomattavasti hämärämpää teosten turvallisuuden vuoksi.
Myös himmeä valaistus voi vahingoittaa tekstiiliä, jos se kohdistuu tekstiiliin pitkän ajan kuluessa. Kuvakudokset voivat parhaiten, kun ne säilytetään pimeässä tilassa rullalla tai vaakatasoon levitettyinä. Tällä tavoin Designmuseon kokoelmien tekstiilit lepäävät, kun ne eivät ole esillä museossa. Oikeilla näyttely- ja säilytysolosuhteilla on tarkoitus varmistaa, että tekstiilit ja tekstiiliteokset säilyvät mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa myös seuraaviin näyttelyihin ja seuraaville sukupolville.
Kustaan Saksin töissä on käytetty paljon perinteisiä materiaaleja, kuten alpakkaa ja mohairia. Niiden joukossa on lisäksi runsaasti erilaisia muita materiaaleja, kuten kumia ja metallilankoja. Uudenlaisten materiaalikokeilujen ja -yhdistelmien säilymisestä on museoalalla vasta vähän kokemusta, ja myös siksi olosuhteita on hyvä pitää tarkasti silmällä. Säännöllisten luksi-mittausten lisäksi olosuhteita tarkkaillaan näyttelysaleihin asennetuilla mittareilla, jotka seuraavat reaaliaikaisesti esimerkiksi salien lämpötilaa ja ilmankosteutta.”
