Maailma on aina muutoksessa. Usein muutosta ajavat teknologinen ja yhteiskunnallinen kehitys, mutta toisinaan myös kriisi.
Siinä missä koemme teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen jotakuinkin normaalina olotilana, kriisi tuo poikkeuksellisen nopean ja perustuksia ravistelevan muutoksen. Koronakriisin akuutissa vaiheessa on jo nähtävissä, että yhteiskuntamme tulee muuttumaan myös pysyvästi. Koronan tuoma äkillinen muutos on kuitenkin vain osa isoa muutosta, jonka keskellä olemme.
Museot ovat muistiorganisaatiota, jotka historian perspektiivin avulla luovat merkityksiä ja nostavat esiin kysymyksiä tässä päivässä. Myös tämä aika tulee tallentumaan museoihin ja muuttuu osaksi historiaa.
Museoiden yksi tärkeä tehtävä on pitää historia elossa, tarjota siitä uusia tulkintoja ja syvyyttä, sekä toisaalta auttaa hahmottelemaan tulevaisuudenkuvia avuksi nykyhetken haasteiden ratkaisemisessa. Miten voimme tehdä sitä nyt koronan aikana? Mieleen muistuu syysloman pikavisiitti Tallinnan merimuseoon, jossa perheen kanssa oli hienoa kokea historiaa yhdessä elävällä tavalla, keskellä valtavaa näyttelyhallia. Se muistuttaa hyvin siitä yhteen tuovasta ominaisuudesta, joka museoilla parhaimmillaan on.
Museoissa olemme tottuneet käyttämään näyttelyitä ja tapahtumia tehokkaina välineinä toteuttaessamme tehtäväämme ja saavuttaaksemme ihmisiä. Nyt kun museoiden ovet ovat suljettuja, joudumme miettimään muita tapoja fyysisen kohtaamisen ja tilallisten kokemusten sijaan. Avoimet sisällöt, arkistojen laajempi avaaminen, virtuaaliset näyttelykierrokset, digikeskusteluiden alustana ja mahdollistajana toiminen, samoin kuin museoiden oppimissisältöjen avaaminen laajempaan käyttöön, ovat vain muutamia esimerkkejä siitä kirjosta, miten museot tässä hetkessä toimivat yleisöjen suuntaan toteuttaessaan tehtäväänsä.
“Nyt tehtävä työ kantaa hedelmää tulevaisuuteen”
Kaikki se työ, mitä nyt teemme, tulee kantamaan hedelmää myös tulevaisuudessa. Se mitä nyt opimme, on voimavaramme yhä nopeammalla tahdilla teknologisoituvassa ja virtualisoituvassa maailmassa myös jatkossa.
Teknisten ratkaisujen rinnalla nouseekin kysymys siitä, mitä sisältöjä nostamme esiin ja miksi? Miten voimme katsoa pidemmälle ja luoda ymmärrystä kohti tulevaisuutta hyödyntäen sitä historiallista kaarta, joka meille on ominainen? Miten lunastamme paikkamme kehitystä kommentoivina ja muutosta mahdollistavina yhteiskunnallisina toimijoina, jotka pystyvät avaamaan myös positiivisia tulevaisuudenkuvia, kun poikkeustila on akuutti ja haastava?
Vastaukset edellä oleviin kysymyksiin eivät ole helppoja, eikä yhtä oikeaa vastausta ole. Ehkä olennaisinta ovat ajankohtaisuus ja merkityksellisyys, oli se sitten esteettinen ja hyvää mieltä tuova sisältö, tai uutta ajattelua ja pohdintaa avaava uusi erilainen näkökulma. Vahva toiminnan visio ja strategia auttavat myös tässä työssä eteenpäin. Kun suunta on selvä, myös toiminnalliset ratkaisut ovat helppoja toteuttaa – ennen kaikkea muuttuvassa toimintaympäristössä.
Maailma on aina muutoksessa. On meistä kiinni, millaisena sen muutoksen näemme. On selvää, että kriisin tuoma nopea muutos aiheuttaa vaikeuksia ja haasteita. Katsottaessa pidemmälle, se voi kuitenkin tarjota myös mahdollisuuksia oppia ja kohdata jatkuva muutos valmiimpana ja avoimempana.
Jukka Savolainen
Designmuseon johtaja
Julkaistu: 17.4.2020
