Nuorelle islantilaismuotoilijalle Brynjar Sigurðarsonille myönnettiin maailman suurin design-palkinto Torsten ja Wanja Söderbergin palkinto vuonna 2018. Designmuseon galleriatilassa avautuu perjantaina hänen palkintonäyttelynsä. Näyttely perehdyttää Sigurðarsonin omaperäiseen muotokieleen ja työskentelytapaan, joka on hyvin lyhyessä ajassa saavuttanut kansainvälistä arvostusta. Designmuseo tapasi Sigurðarsonin ja kysyi kahdeksan kysymystä hänen työstään, muotoilustaan ja tulevaisuudestaan.
Miten päädyit muotoilijaksi?
Olen aina ollut kiinnostunut luovuudesta ja taiteista. Äitini on muotoilija ja isäni taiteenharrastaja. Koulukirjani ovat täynnä piirtämiäni luonnoksia. Vanhemmiten kiinnostuin maalaamisesta ja käsin tekemisestä. Vietin paljon aikaa vanhempieni autotallissa maalaamassa ja rakentelemassa esineitä ilman tarkoitusta. Kiinnostus tekemiseen jatkui aina siihen asti, kunnes lopetin lukion ja päätin pyrkiä taidekouluun. Tuohon aikaan minulla ei ollut mitään käsitystä tuotemuotoilusta. Pääsin Islannin taideyliopistoon sisään, enkä seuraavaan kolmeen vuoteen muuta tehnyt kuin opiskelin. Yliopiston jälkeen muutin Sveitsin Lausanneen, jossa suoritin muotoilun maisterin opinnot ECAL:ssa.
Muotoilussasi keskeistä on sekä siihen liittyvä tarina, että lopullinen tuote. Kuvailisitko muotoiluprosessiasi?Islantilaisilla on vahva side tarinankerrontaan, koska maassa on talvisin niin pitkä pimeän kausi. Kun et näe, ryhdyt kuvittelemaan.
Kaikki tekeminen, on mielestäni yhtä tärkeää, on se sitten to do -listoja, esinemuotoilua tai näyttelyn rakentamista. Kuulostaa varmasti kliseiseltä, mutta kun huolehtii prosesseista ja niiden lopputuloksesta tasapuolisesti, tekeminen on nautinnollista ja jälki hyvää.
Työskentelyni on jonkin verran kaoottista, koska hyppään asiasta toiseen. Yhtenä päivänä piirrän samaa luonnosta yhä uudestaan ja uudestaan, sitten siirryn musiikin pariin tai työskentelen 3d tietokoneohjelman kanssa. Viime aikoina olen antanut näiden kaikkien alueiden olla läsnä työssäni. Ne näkyvät valokuvina, tarinoina, ääninä, videoina tai ne voivat olla työni osia sellaisinaan.
Harjoitus on kaikessa tekemisessä keskeistä. Olen sitä mieltä, että me emme harjoittele riittävästi. Viulisti harjoittelee jatkuvasti ja vain pieni osa hänen työstänsä on esiintymistä. Sama koskee jalkapalloilijaa, jonka aika kuluu lähestulkoon kokonaan harjoittelun parissa. Meidän tulisi löytää ilo harjoittelussa, antaa aikaa vahvuuksiemme harjoittamiselle.
Yksin työskentely on aina ajanut minua tasapainoilemaan luovan minäni ja sihteeri-minäni välillä. Voisin helposti viettää kaiken ajan asioiden järjestelemisessä: sähköposteihin vastaamisessa, viestinnässä, suunnittelemisessa ja organisoimisessa.
Mistä löydät inspiraatiosi?
Kaikkialta. Yritän olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa kaikissa hetkissä, joissa työskentelen. Usein inspiraatio syntyy Islannista, sen satamaympäristöstä tai luonnosta mutta yhä useammin myös matkoiltani, pienistä yksityiskohdista, joita kuvaan ja muutan ideoiksi sekä esineiksi.
Kuinka paljon Islanti näyttäytyy muotoilussasi?
Jätän sen muiden arvioitavaksi. Mutta luonnollisesti Islanti vaikuttaa muotoilussani monella tasolla. Minuun vaikuttavat esimerkiksi kalastuskylät, luonto ja pinnanmuodot. Olen asunut kohta 10 vuotta poissa maasta, joten Islannin lisäksi monet muut vaikutteet näkyvät myös työssäni.
Tyylisi on konseptuaalinen, tarinallisuus ja luonto ovat siinä vahvasti läsnä. Kun ihmiset kohtaavat muotoiluasi, mitä toivot heidän löytävän siitä?
Tykkään kunnianhimoisista, anonyymeista asioista, jotka eivät ole valmiiksi kerrottuja, vaan katsoja muodostaa itse niistä näkemyksensä.
Muotoilussani työskentelen usein eritaustaisten ihmisten kanssa kuten kalastajien, elokuvantekijöiden, kirjailijoiden, muusikoiden, arkeologien ja käsityöläisten.
Mitä tämä yhteistyö tuo työhösi? Miksi tykkäät yhdistää eri aloja?
Eri alojen edustajien kanssa työskentely laajentaa omaa ymmärrystäni. Se on myös tärkeä lisä työssäni, esimerkiksi työni Kiertävä huilu ei olisi koskaan tullut valmiiksi ilman läheistä työskentelyä huilistien, säveltäjän sekä huiluntekijän kanssa.
Asut ja työskentelet parhaillaan Ranskassa. Millaista Ranskassa on työskennellä muotoilijana?
Se on mukavaa. Sää Etelä-Ranskassa on mieluisa, sieltä löytyy myös kiinnostavia tuotantolaitoksia, joiden kanssa tehdä työtä.
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Viettämässä onnellista elämää kauniiden ihmisten ympäröimänä.
Brynjar Sigurðarsonin näyttely on esillä Designmuseossa 7.6.-25.8.2019
Haastattelija:
Päivi Balomenos / DM
Artikkeli julkaistu 6.6.2019
