Paperitöitä – Mitä piirustukset tekevät?
Paperitöitä tutkii Arkkitehtuuri- ja designmuseon piirustuskokoelmia. Näyttely kysyy, mitä piirusukset kertovat meille arkkitehtuurin peruskysymyksistä ja mikä on niiden rooli arkkitehtuurissa ja kulttuurissa? Arkkitehdin työpöydältä museon kokoelmiin siirtyneet piirustukset näyttävät, miten arkkitehtuuri on paljon muutakin kuin vain rakennuksia. Ne näyttävät arkkitehtuurin kulttuurina.
Piirustukset ovat arkkitehdeille ajattelun ja kommunikoinnin tapa. Ne ovat osa suunnittelu- ja rakennusprosessia, mutta myös osa oman aikansa visuaalista kulttuuria. Kun arkkitehtuuri ja kulttuuri muuttuvat, myös piirustukset muuttuvat. Niissä näkyy se, mitä halutaan muuttaa ja rakentaa, mutta niistä näkyy myös paljon muuta. Tämä esillepano ohjaa näkemään piirustuksissa arkkitehtuurin keskeisiä kysymyksiä liittyen uuteen ja vanhaan sekä ihmisten paikkaan kaupungissa.
Näyttelyn ja sen tekstit on toteuttanut ryhmä Helsingin yliopiston taidehistorian opiskelijoita osana Paperitöitä-kurssia. Kurssilla käytiin keväällä 2024 viikoittain läpi piirustuksia museon arkkitehtuurikokoelmista sekä opiskeltiin, miten piirustukset ja näyttelyt kommunikoivat. Tämä esillepano tuo tiivistäen esille keskusteluita, joita kurssilla käytiin.
Julkinen Tila
Arkkitehtuuri määrittää tilaa sen ympärillä. Mikä on julkista tilaa ja kenelle se kuuluu? Miten arkkitehtuuri luo sitä? Miten sitä suunnitellaan?
Kenen ostoskeskus?
Arkkitehti Juhani Pallasmaan visiossa Itäkeskuksen vuonna 1992 valmistunut Bulevardi-kävelykatu oli ei-kaupallinen tila. Suunnitelmista voi löytää muun muassa lasten leikkipaikan, näyttelytilan ja puutarhan. Arkkitehtien suunnitelmissa ostoskeskuksiin piirtyy tiloja, joissa saa viihtyä kuluttamatta, mutta jäävätkö nämä visiot piirustuspöydälle? Vähän kuluttavia kävijöitä, kuten nuoria, ei ole haluttu ostareihin. Ilmastokriisi herättää kysymyksen tulevaisuuden ostoskeskuksesta: kuka sitä voisi käyttää ja miten?
Erkki Kairamo (1936–1994). Itäkeskuksen ostoskeskus. Luonnos vuonna 1984 valmistuneesta rakennuksen sisäänsä luomasta aukiosta. Lyijykynä, puuväri ja muste paperille.
Juhani Pallasmaa (s. 1936). Itäkeskuksen ostoskeskus. Havainnekuva vuonna 1992 valmistuneesta laajennuksesta. Lyijykynä ja puuväri paperille.
Juhani Pallasmaa (s. 1936). Itäkeskuksen Bulevardi. Pohjapiirustuksen ensimmäisiä luonnoksia, 1987. Lyijykynä, puuväri, muste ja korjauslakka diazotypia-tulosteelle.
Luonnokset osana arkkitehdin prosessia
Rakennuksen suunnitteluprosessissa pelkkä ajatustyö ei riitä. Prosessi vaatii käsin tekemistä, toistettuja viivoja, kokeiluja ja mahdollisuuksien antamista hulluillekin ideoille. Erkki Kairamon pienikokoisille korteille syntyneet luonnokset näyttävät siltä, kuin niiden päällimmäisenä tarkoituksena olisi ollut saada idea paperille nopeasti ja helposti. Matalalla kynnyksellä tehtyihin luonnoksiin on saatettu palata myöhemminkin suunnitteluprosessin aikana, kun on ollut tarve uusille ideoille.
Erkki Kairamo (1936–1994). Itäkeskuksen ostoskeskus. Luonnossarja, n. 1980. Muste korteille.
Ei vain taloja, vaan myös tilaa ja käyttäjiä
Gustaf Nyströmin suunnitteleman ja Aleksanterinkadulle 1898 valmistuneen pankkipalatsin edessä olevan tilan täyttää sen kuviteltu, muodikas asiakaskunta. Ainoa työläinen löytyy porttikongin varjoista. Pauli Blomstedtin 1930-luvun alun toteutumattomassa suunnitelmassa Kansanteatterin ravintolaksi näkyy puolestaan joukko kulmikkaita, samankaltaisia ja tasa-arvoisia siluetteja. Tapiolan 1960-luvulla rakennettu liikekeskus on kuvattu viihtyisäksi ja urbaaniksi oleskelupaikaksi, vaivattoman arkielämän keskipisteeksi, jossa kaupallinen ja julkinen elää rinta rinnan ja tasavertaisina. Suunnitelmissa näkyvät niin rakennukset kuin niihin liittyvän elämän ihanteet.
Gustaf Nyström (1856–1917). Yhdyspankin talo Aleksanterinkadulla. Havainnekuva julkisivusta ja katutilasta, 1897. Muste ja vesivärit paperille.
Pauli Blomstedt (1900–1935). Kansanteatterin kansanravintola Hakaniemeen. Havainnekuva sisätilasta, n. 1932–1934. Muste ja lyijykynä paperille.
Aarne Ervi (1910–1977). Tapiolan liikekeskus. Varhainen havainnekuva Tapiontorilta kohti Keskustornia, n. 1955. Muste paperille.
Aika
Arkkitehdit suunnittelevat tulevaa, mutta suunnitelmat keskustelevat myös menneen ja nykyisyyden kanssa suhteuttaen näitä kerroksia toisiinsa. Minkälaisia aikaperspektiivejä kaupungissa on?
Arkkitehtuurin ja luonnon aikakerrokset kaupungissa
Erik Bryggmanin piirustukset viestivät ajatuksen luonnosta kaupunkitilan harmoniaa luovana elementtinä. Kasvillisuus liittää uudisrakennuksen luontevasti uudeksi kerrostumaksi vuosisatojen aikana rakentuneeseen kaupunkiympäristöön. Asemapiirustuksessa vanhojen puiden rehevyys kurottuu Tuomiokirkolta kadun yli kirjastotontille liittäen kaupunkirakentamisen vuosisadat lempeästi yhteen. Vanhojen puitten muotokuvat puolestaan kysyvät, mikä on yksittäisen puun rooli paikan historiassa, osana kaupungin aikakerrosten kudelmaa?
Erik Bryggman (1891–1955). Åbo Akademin kirjatorni. Asemapiirustus kirjastosta suhteessa Tuomiokirkkoon, 1934–1935. Muste paperille.
Erik Bryggman (1891–1955). Åbo Akademin kirjatorni. Luonnoksia pääjulkisivua varten, 1934. Lyijykynä skissipaperille.
Erik Bryggman (1891–1955). Pinellan ravintolasuunnitelman yhteydessä tehtyjä muotokuvia Turun Porthaninpuiston puista, 1940-luku. Lyijykynä skissipaperille.
Pauli Blomstedt teki vuonna 1935 Siltasaaren alueesta suunnitelman, joka jäi suurelta osin toteutumattomaksi. Siihen kuului uusia liikenneyhteyksiä, liikerakennuksia ja asuintaloja viheralueineen. Vanhalle teollisuusalueelle suunnitellut asuintalot olivat moderneja. Blomstedt argumentoi, että niiden avoin ja vehreä sommitelma teki eroa suljettuihin ja pimeisiin umpikortteleihin palaten Helsingin vanhempaan Empire-ajan tilajakoon viheralueiden ja rakennusten keskinäisen suhteen osalta. Blomstedtin ajatuksena oli rakentaa talot korkeammiksi, ja jättää tontit väljemmiksi ja vehreämmiksi.
Pauli Blomstedt (1900–1935), Siltasaaren alueen suunnitelma. Asemapiirustus, 1935. Muste paperille.
Kollaasin kerrostumat
Esillä olevissa kollaaseissa piirtäen kuvatut rakennukset asettuvat osaksi valokuvan todellisuutta. Kollaasit rinnastavat kaksi eri aikatasoa: valokuva toimii preesenssissä, piirustus futuurissa. Rinnastamalla valokuvan ja piirustuksen kollaasit paljastavatkin jotain olennaista arkkitehtuuripiirustusten olemuksesta. Arkkitehtuuripiirustukset edeltävät rakentamista; eivätkä ne siten ole todellisuutta kuvaavia, vaan sitä luovia.
(Kuva lisätään)
Sigurd Frosterus (1876–1956). Monumentaalirakennuksen tutkielmia Senaatintorin kulmalla, 1920-luku. Lyijykynä ja puuväri postikorteille.
(Kuva lisätään)
Marius Schultén (1890–1978). Nylands nationin rakennuksen korotus Kasarmikadulla. Havainnekuva, 1937. Guassi valokuvan päälle.
(Kuva lisätään)
Birger Brunila (1882–1979). Helsingin kaupungintalokilpailu. Havainnekuva, 1913. Lyijykynä, puuväri ja guassi valokuvan päälle.
(Kuva lisätään)
Pauli Blomstedt (1900–1935). Kansan näyttämö Kasarmitorilla. Havainnekuva, 1931. Lyijykynä, puuväri ja guassi valokuvan päälle.
Muutos
Piirustuksissa näkyy, miten uusi suhtautuu vanhaan. Mitä on suunniteltu purettavaksi, mitä muutettavaksi, mitä säilytettäväksi?
Millainen muutos on hyväksyttyä?
Stockmannin kokonaisuuteen kuuluvan, 1897 rakennetun Argoksen talon kohtalo kertoo rakennuskulttuurin muutoksesta. Tiilirakenteinen talo oli tarkoitus purkaa Stockmannin laajennuksen alta, mutta suuren vastustuksen vuoksi se päätettiin säästää. Rakennuksesta on säilytetty fasadi, mutta sisäosat on rakennettu uudestaan. Julkisivupiirustukset näyttävät vanhat yksityiskohdat tarkasti uuden rinnalla. Luonnokset näyttävät, miten myös vanhan säilyttämiseen ja uudelleen kuvittelemiseen liittyy paljon työtä.
Matti Muoniovaara (Gullichsen Kairamo Vormala Architects), Argos Building. Detail drawings, 1980s. Pencil on sketching paper.
(kuva lisätään)
Gullichsen Kairamo Vormala arkkitehdit. Markiisien lisäys vastavalmistuneeseen rakennukseen, 1989. Korjauslakka tulosteelle.
Hienovaraista muutosta. Luonnokset tilan ajattelun välineenä
Juha Leiviskän Helsingin saksalaisen kirkon vuosien 1997–2001 muutostöihin liittyvissä luonnospiirustuksissa näkyy arkkitehdin henkilökohtainen suunnitteluprosessi; kuinka piirustus on toiminut tilan ajattelun välineenä. Vaikka saksalaisen kirkon luonnospiirustuksissa vanha ja olemassa oleva häivyttyy taustalle, silti uusi laajennusosa on alisteinen ja huomaamaton suhteessa vuonna 1864 valmistuneeseen kirkkorakennukseen. Saksalaisen kirkon hienovaraista muutosta korostaa luonnosten materiaali, ohut skissipaperi, johon tussin voimakkuus luo oman vahvan kontrastinsa.
Juha Leiviskä (1936–2023). Saksalaisen kirkon laajennus. Luonnoksia uuden osan julkisivusta ja pohjasta, n. 1997–2000. Lyijykynä, puuväri, huopakynä ja muste skissipaperille.
Piirustukset muutoksen vastavoimana
1930-luvulla rakennettu modernismin merkkiteos Lasipalatsi edustaa muutoksen vastavoimaa. Tilapäiseksi tarkoitettu rakennus seisoo yhä paikallaan toistuvista purku-uhkauksista huolimatta. 1990-luvulla rakennus päätettiin suojella ja sen arvokkaat detaljit palauttaa laajan peruskorjauksen yhteydessä. Alkuperäiset suunnitelmapiirrokset nousivat korvaamattoman tärkeään rooliin niin katolla välkkyvien valomainosten kuin muiden detaljien saattamisessa vanhaan loistoonsa. Rakennus muistuttaa meitä muuttuvista arvoista, jotka usein ymmärretään vasta, kun on liian myöhäistä.
Viljo Revell (1910–1964), Niilo Kokko (1907–1975) ja Heimo Riihimäki (1907–1962), Lasipalatsi, 1934–1936. Julkisivu- ja detaljisuunnitelmia. Lyijykynä paperille.
Rajua muutosta korjaamisen varjolla
Helsingin kaupungintalo uudistettiin arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnitelmien mukaisesti vuosina 1962–1988. 1800-luvun alkupuolella rakentunut empire-kortteli koki muodonmuutoksen, jossa julkisivut kaduille sekä tärkeimpiä sisätiloja säilytettiin ja loput rakennettiin uudelleen. Ruusuvuoren kaksoisote muutoksen tekemiseen käy ilmi näistä piirustuksista: yhtäältä on tunnistettu historiallisesti merkittävimmät yksittäiset tilat säilyttämistä ajatellen ja toisaalta on tehty rajusti rakennuksen aiemmista osista poikkeavaa arkkitehtuuria.
Aarno Ruusuvuori (1925–1992), Helsingin kaupungintalo, ensimmäinen vaihe, 1960-luku. Pohjakaavio. Muste, puuväri ja huopakynä paperille.
Aarno Ruusuvuori (1925–1992), Helsingin kaupungintalo, toinen vaihe, 1980-luku. Sisäpihan julkisivupiirustuksia. Muste ja puuväri diatsotypia-tulosteelle.
Kokoelma ja mitä jää näkemättä
Arkkitehtuuri- ja designmuseon kokoelma on tallentanut tunnettujen arkkitehtien ja toimistojen piirustuskokoelmia. Ala on historiallisesti ollut miesvaltainen, mitä myös kokoelma heijastelee. Tätä näyttelyä tehdessä oli paljon keskusteluita siitä, miten siitä saisi mahdollisimman moniäänisen. Tehtävä ei aina ole helppo, koska kokoelma ohjaa sitä, mikä on mahdollista.
Tämä Elsi Borgin kaupunkinäkymä on tehty kuvittamaan Oiva Kallion toimiston keskustasuunnitelmaa. Siinä pääosassa on äiti lapsineen.
(kuva lisätään)
Elsi Borg (1893–1958), Oiva Kallion toimiston Helsingin keskustasuunnitelma (1924). Havainnekuva, 1926. Lyijykynä, muste, hiili ja valkoinen väriliitu paperille.
Kerrostumia ja liittymisiä
Kaupunki on jatkuvan muutoksen paikka. Sen idea on ihmisten, luonnon, rakennetun ympäristön ja erilaisten arvojen välisyys. On sanottu, että arkkitehtuuri tapahtuu
piirtämisen ja rakennuksen välissä, se on tutkivaa tiedettä ja luovaa taidetta. Erilaiset piirustukset ovat arkkitehdin työkaluja; ajattelun, suunnittelun ja esittämisen välineitä. Astu sisään katsomaan, millaista kaupunkiin osallistumista, vuorovaikutusta ja tietoista muutosta tai korjausta piirustukset ehdottavat.
