Näyttely Intiimin kosketus esittelee yleisölle yli 40 suunnittelijaa ja brändiä. Museon verkkosarjassa sukellamme suunnittelijoiden työhön ja ajatuksiin mallistojen takana. Tällä kertaa tutustumme muoti- ja tekstiilisuunnittelija Emilia Kuurilaan (s.1989). Kuurilan suunnitteluprosessien keskipisteenä toimii aistillisuus ja sensuelli sekä sen tutkiminen tekstiilien, tekstuureiden ja värien kautta.
Kuka olet ja mitä teet?
Olen Emilia Kuurila, muoti- ja tekstiilisuunnittelija. Valmistuin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta 2020 Taiteen maisteriksi Fashion, Clothing and Textile Design -koulutusohjelmasta. Tätä ennen opiskelin Turun ammattikorkeakoulussa ja olin Englannissa vaihdossa Winchester School of Art:issa. Minulla on niin sanottu tuplatutkinto kandista, Turusta sekä Aallosta. Tein harjoitteluni Saint Laurentilla miesten muodin tiimissä Pariisissa.
Olen toiminut Ready-to-Wear and Textile Designerin roolissa Latimmierilla, sekä suunnitellut neuleita Rolf Ekrothille vuosina 2018-2020. Tämän lisäksi olen suunnitellut iltapukuja, hääpukuja ja Espoon piispa Kaisamari Hintikan piispankaavut, hiipat sekä stoolat. Olen myös toiminut assarointi- ja opetustehtävissä työväenopistolla ja Aallossa.
Maisterin opinnäytemallistoni, Taped on the Skin, pääsi Hyères muotikilpailun finaaliin vuonna 2019. Mallisto on esillä Designmuseon intiimin kosketus -näyttelyssä.
Mikä inspiroi sinua?
Monet asiat ja teemat kulkevat mallistoista toiseen. Sensuaalisuuden, maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tutkiminen. Punainen väri ja yleisesti värit inspiroivat paljon. Tietyt materiaalit myös, mutta ehkä tällaisessa mallistosuunnittelussa kiinnostavinta sekä motivoivinta on kuitenkin tietynlainen lopputuloksen yllätyksellisyys. Paras hetki on se, kun konsepti alkaa materialisoitua tekstiileiksi ja vaatteiksi. Toisiksi parasta on, kun mallisto on valmis.
Eli myös prosessin arvaamattomuus inspiroi.
Niin! Se on ehkä sellainen asia, jonka toivoisin aina pystyväni säilyttää prosessin keskiössä. Tietenkin kiinnostaa myös, minne itse prosessi vie.
Sekä kandi että maisteritutkielmasi kummatkin käsittelevät sensuaalisuutta. Mitä sensuaalisuus tarkoittaa sinulle?
Kun puhutaan sensuaalisuudesta, voidaan puhua myös eroottisuudesta, kauneudesta ja kauneuden käsitteestä, seksuaalisuudesta, materiaalisuudesta sekä feminiinisyydestä, jotka tuntuvat olevan melkein synonyymin omaisia sensuaalisuudelle. Muoti taas yhdistetään monesti feminiinisyyteen, joten jollain tapaa muodinkin voidaan katsoa olevan sensuaalista. Täytyy muistaa, että sensuaalisuus on myös subjektiivista ja kulttuurisidonnaista, esimerkiksi kristinuskossa alaston keho nähdään eroottisena ja siten häpeällisenä, sekä vaatetus välttämättömänä pahana. Vaatetus on kuitenkin alun alkaen lähtenyt koristautumisesta.
Se miten sensuaalisuus on ilmentynyt historiassa, ja kuka on saanut olla sensuaalinen, on ollut ajoittain hyvinkin säänneltyä. Pohjimmiltaan sensuaalisuus merkitsee minulle vapautta ja itsensä ilmaisun mahdollisuuksia sekä niiden mahdollisuuksien rajattomuutta. Vaikka tällä hetkellä feminiinisyys tunnutaan yhdistävän sensuaalisuuteen, olen kiinnostunut tulevaisuudesta, jossa maskuliinisuus nähdään samaan tapaan sensuaalisuuden synonyyminä, sillä itse sensuaalisuus ei ole sukupuolirajoitteinen asia.
Miten sensuaalisuus maisteritutkielmasi yhteydessä valmistuneen malliston teemana vaikutti materiaalivalintoihisi ja työprosessiisi?
Mallistoni keskeisenä vaikuttajana oli sensuelli mies, moderni dandy. Tutkin opinnäytetyössäni mitä sensuaalisuus on tarkoittanut historiassa, ja miten se on ilmentynyt pukuhistoriassa sekä erityisesti miesten muodin historiassa. Valitsin mallistooni materiaaleja, jotka ehkä yleisesti mielletään naistenvaatetuksessa käytettäviksi, vaikka ylelliset kankaat, kuten silkit, ovat vaatettaneet myös miehiä esimerkiksi 1600- ja 1700-luvuilla.
Moderni miesten puku sai alkunsa 1800-luvun alussa, joka muutti miesten muotia suuresti. Yhtäkkiä siirryttiin silkkikankaista paksuun villaan. Uuden puvun kankaat olivat kovia ja jopa kankeita. Mallistoni vaatteiden lähtökohdiksi muodostuivat miesten- sekä naistenmuodin arkkityypit, kuten pikkumusta sekä tämä klassinen villakangaspuku, jotka toteutin omista sensuelleista materiaaleistani. Materiaaleissa minua kiinnostivat kovan ja pehmeän, herkän ja jämäkän, läpikuultavan ja ei-läpikuultavan sekä matan ja kiiltävän suhteiden tutkiminen.
Käytin mallistossa erityisesti organza -silkkiä, silkkimusliinia sekä viskoosisatiinia. Yhdistin esimerkiksi viskoosisatiinia kauluspaidoille tyypilliseen puuvillapopliiniin kaksipuoleisen liimakankaan avulla. Tämä bondaustekniikka teki kankaasta melkein peltimäisen kovan ja kankean.
Yksi sensuaalisten vaatekappaleiden tai materiaalien 
arkkityypeistä on märkä t-paita. Halusin tuoda tämän idean ihoon kiinnittyvästä, läpikuultavasta vaatekappaleesta yhtenä elementtinä osaksi malliston tekstiilisuunnittelua, minkä vuoksi vaatteiden materiaaleissa keskeisenä elementtinä toistuu tietynlainen käsintehty rypytystekniikka. Käytännössä tämä tapahtui niin että silitysraudalla silitin värjäämiini materiaaleihin niin sanottuja laskoksia tai ryppyjä. Tämän jälkeen siirsin silkkikankaan painokangaspöydälle. En suunnitellut kankaisiin erikseen mitään raporttia, vaan käytin maalarinteippiä luomaan raidoitetun teippausefektin sekä tukemaan näitä luotuja rakenteita. Silkkikankaat on painettu käsin silkkipainotekniikalla käyttäen melting base -painopastaa (joka on käytännössä liimaa), jonka avulla sain kankaaseen kiiltävän teippimäisen pinnan.
Koko malliston nimi Taped on the Skin tuleekin ideasta, että märkä vaate on ikään kuin teipattuna ihoon kiinni. Silkkikankaista, joihin painoin osittaista liimaustekniikkaa, tuli äärimmäisen hauraita. Liimauksen kohdalta kangas on lähes paperimaista. Neuleisiin suunnittelin oman raportin ja neuleiden tuntu on myös hyvin paperimainen ja ne ovat äärimmäisen kevyitä. Malliston lineupin aloittaa sininen organza-puku, joka on läpikuultava, herkkä ja pehmeä, ja sen päättää punainen satiinipuku, jonka materiaali on kova, kankea ja läpikuultamaton.
Puhut paljon värien suhteesta sensuaalisuuteen. Mallistosi keskeisimmät värit ovat sinisen ja punaisen sävyt. Miksi?
Tutkin paljon molempien värien historiaa. Ennen sinisen värin yleistymistä länsimaissa, oli punainen ylivoimainen lempiväri. Se on myös yksi vanhimmista väreistä ja punainen oli suosittu väri esimerkiksi häämekoissa ennen valkoisen häämekon yleistymistä. Punaista pidettiin pääasiassa rakkauden värinä ja elämän värinä, koska tuli symbolisoi elämää. Kristinuskon vaikutuksen myötä punaiseen alettiin yhdistämään myös negatiivisia asioita, kuten noituus ja helvetti. Sinisestä tuli kirkollinen pyhä väri, johon esimerkiksi Neitsyt Maria puettiin maalauksissa. Toisin kuin punaiseen, siniseen ei samaan tapaan yhdistetä negatiivisia konnotaatioita. Sininen on taivaan ja merten väri, ja yhdistetään usein rauhaan ja vapauteen.
Ajatus siitä, että vaaleanpunainen on tyttöjen ja vaaleansininen on poikien väri, on melko tuore historiassamme. Tutkin mallistossani myös mitä näiden värien, punaisen ja sinisen, väliin jää. Halusin luoda oman värispektrin, jossa sekä punaista, että sinistä käytetään niin sanotuissa miesten- ja naistenvaatetuksen arkkityypeissä. Mallistoa varten tekemäni väritutkimus on vahvasti läsnä ja se ilmentyy luomassani värispektrissä sinisestä punaiseen.
Näyttelyssä nähdään myös kauniita Sofia Okkosen ottamia valokuvia mallistostasi. Kerro niistä. Millaista kuvien työstäminen ja ideointi oli?
Idea kuviin ja niiden tunnelmaan oli onnistuneen yhteistyön tulos. 
Kävimme Sofian kanssa tutkimustani läpi ja hän ymmärsi heti mitä hain takaa. Työskentely yhdessä oli harvinaisen mutkatonta ja Sofia toi kuviin ammattitaitonsa ja auttoi avaamaan visioni kuvien kautta myös muille, mistä olen myös erityisen kiitollinen hänelle. Lopputuloksena kuvasimme malleja mallistossa käytettyjen materiaalien läpi. Tämä sekä Sofialle tyypillinen maalauksellinen ja herkkä kuvaustapa toivat kuviin pehmeyttä, unenomaisuutta ja sensuaalisuutta, sekä veivät materiaalin ja värin aspektit askeleen pidemmälle.
Millainen mielestäsi käyttömuodin nykytilanne on ja millaisen jäljen haluat jättää siihen? Missä haluat nähdä muutoksen 50 vuoden päästä?
Muoti on tällä hetkellä isossa murroksessa. Meillä on paljon kysymyksiä, joihin meidän täytyy löytää ratkaisuja nopeasti. Muodin saralla puhutaan esimerkiksi ekologisesta, eettisestä ja sosiaalisesta vastuullisuudesta. Näihin asioihin haluan pystyä myös osaltani vaikuttamaan ja löytämään vastauksia. Toki se, että näille kysymyksille löytäisi ratkaisun, olisi varmaan Nobel -palkinnon arvoinen työ.
Isoin 50 vuoden sisällä tarvittava muutos
olisi varmaan materiaalien ja kuitujen perusteellinen kierrätys, sillä yhtään täysin uutta materiaalia maailmaan ei enää tarvita. Olisi hienoa, että muodissa käytettävät materiaalit muokkautuisivat siihen suuntaan, että niiden käyttö olisi kestävämpää, järkevämpää ja vähemmän luontoa kuormittavaa. Muodin tuottamisen ja kuluttamisen ekologisissa ja eettisissä kysymyksissä on paljon tehtävää lähtien materiaalihankinnoista ja materiaalituotannosta suunnitteluprosesseihin ja valmiisiin tuotteisiin asti. Koko ketjuun on pakko tulla tosi iso muutos. Myös ketjun niin sanotulla paremmasta puoliskosta, eli suunnittelijoiden jaksamisesta on ollut paljon puhetta. Elämme ajassa, jossa burnout sekä uupumus ovat lähes arkipäiväistyneet.
Sosiaalisen vastuun monella eri saralla on paljon tehtävää. On tärkeää miettiä, minkälaista viestiä me haluamme viedä ja kenen päällä vaatteita esitetään, koska sillä on valtava merkitys. Elämme lisäksi sellaisessa ajassa, että asioiden merkitys, ja mistä ne tulevat tulisi näkyä omassa työssä. Uuden sukupolven mukana tuomat ostotottumukset todistavat sen, että vaatteiden sukupuolittaminen ja sen avulla tuotteiden jaottelu eivät tunnu enää ajankohtaiselta. Haluaisin nähdä tulevaisuuden vaatekaupoissa tai kauppakeskuksissa, jos niitä on vielä olemassa, vaatteiden esitettävän ja jaoteltavan esimerkiksi pituuden tai jonkun muun määrittävän tekijän mukaan.
Millainen on oma suhteesi pukeutumiseen? Mitkä asiat inspiroivat sinua itseäsi pukeutumaan?
Kun ostan vaatteen, en välttämättä mieti onko se niin
sanotusti miesten- tai naistenvaate. Kirpputorit tekevät tällaisen helpoksi. Vaateostokseni perustuvat siihen, että ihastun tuotteeseen, sen materiaaliin, leikkaukseen tai siluettiin. Tärkeämpää on se miltä se vaate näyttää, kun onko se uusi vai käytetty. En omista tai osta paljoa vaatteita, mutta kun ostan, olen valmis panostamaan siihen. Lähes kaikki vaatteeni ovat mustia, joten ne ovat myös helposti yhdisteltävissä.
Koen, että vaate, kuten esimerkiksi pöytä tai sohva, on sijoitus omaan elämään, itseensä ja tulevaisuuteen. Kun ostan vaatteen, olen valmis käyttämään ja korjaamaan sitä sen elinkaaren loppuun asti. Laadukas vaate kestää sukupolvelta toiselle.
Kerro Intiimin kosketus -näyttelystä joku asia tai yksityiskohta johon haluaisit kävijöiden kiinnittävän huomiota.
Kehottaisin ihmisiä perehtymään konsepteihin teosten takana. Museokäyntiin kannattaa varata aikaa ja rauhassa tutustua teoksiin ja teksteihin mitä suunnittelija tai suunnittelijat ovat laatineet. Se on jotenkin tosi hienoa, miten lähelle voi päästä toista ihmistä teksteistä välittyvien ajatusprosessien kautta.
Mitä sinulla on juuri nyt työn alla?
Minulla on useampikin projekti käynnissä, josta en voi vielä valitettavasti vielä tässä kohtaa kertoa sen enempää.
Haastattelu: Elias Broms
Teksti: Elias Broms
Kuvat: Sofia Okkonen & Emilia Kuurila
Julkaistu: 19.1.2022
