LUONNOSTA KULTTUURIIN Tämä näyttely juhlistaa Iittalan 140-vuotista historiaa. Iittalan historia ei ole suoraviivainen jatkumo, vaan pikemminkin monisyinen verkosto, joka on tiiviisti sidoksissa Suomen maantieteelliseen asemaan sekä poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Iittala aloitti lasitehtaana vuonna 1881. Pian siitä tuli erottamaton osa teollisuuden ja luovien alojen ydintä Suomessa, ja Iittala on vaikuttanut myös pohjoismaisen muotoilun kehitykseen. Nykyhetki herättää uudenlaisia kysymyksiä muotoilusta, ekologisuudesta, tuotantotavoista, käsityöläisyydestä sekä ruokakulttuurista, rituaaleista ja elinympäristöstä. Käsitteet muuttuvat, esteettiset ja ideologiset virtaukset ja elämäntavat vaihtelevat. Iittalan historia paljastaa kuitenkin jatkuvuuden käsityöläisyyteen, luovuuteen ja sosiaaliseen omatuntoon liitetyissä, syvään juurtuneissa arvoissa sekä Suomelle tunnusomaisessa tavassa vaalia luontosuhdetta ylläpitäviä perinteitä. Kreikan kielestä juontuva kaleidoskooppi tarkoittaa kaunista muotoa. Näyttelyn kolmekymmentä alateemaa valottavat Iittalan tuotteiden kehityskaarta raaka-aineista luovuuden kautta tuotantoon, tuotteiden yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, ja lopulta tuotteiden hävittämiseen, kierrätykseen tai uudelleenkäyttöön. Näyttelyn konseptista, tilasuunnittelusta ja teksteistä vastaavat arkkitehti Florencia Colombo ja teollinen muotoilija Ville Kokkonen. LUONTO Luonnosta oppiminen on ihmiselle ominaista. Suomessa luonto on nähty paitsi raaka-aineiden myös älykkäiden muotojen ja valmistustapojen lähteenä, ja se on tarjonnut inspiraatiota luovuudelle ja itseilmaisulle. Luonto on erottamaton osa suomalaista kulttuuria. Laajat metsät ja järvialueet ovat luoneet ihanteelliset olosuhteet monien teollisuuden alojen kehitykselle. Maan varhaisin elinkeino, metsäteollisuus, loi historiallisen yhteyden metallin, keramiikan ja lasin tuotantoalojen välille. Luonnosta alkaa teollisuustuotteiden elinkaari ja sinne se myös päättyy: raaka-aineista ja energiavaroista materiaalien hävittämiseen tai kierrättämiseen. Kestävyyden ja kierrättämisen periaatteet ovat olleet koko ajan läsnä Suomen aineellisessa kulttuurissa. Käsitys esineen elinkaaresta muuttuu kuitenkin jatkuvasti samalla kun näkökulmat ympäristöön, teknologiaan ja teollisuuteen sekä yhteiskuntaan vaihtuvat. MATERIAALIN OMINAISUUDET Olivatpa materiaaliset ominaisuudet sitten käytännöllisiä ja konkreettisia tai symbolisia ja kuvitteellisia, ne ovat aiheuttaneet yhteiskunnallisia muutoksia. Jätteen ja kierrätyksen käsitteet ovat syntyneet teollistumisen seurauksena. Ennen massatuotannon yleistymistä Suomen aineellisessa kulttuurissa pyrittiin luontevasti siihen, että materiaalien ja esineiden elinkaari olisi mahdollisimman pitkä. Iittala on hiljattain ottanut raaka-aineena käyttöön kierrätyslasin. Iittalan lanseeraama Vintage-palvelu vastaa tämän päivän tarpeisiin ottamalla huomioon kiertotalous ja ympäristönäkökohdat. Vuonna 2019 Iittalasta tuli yksi maailman ensimmäisistä lasitehtaista, joka valmisti tuotteita 100 %:sesti kierrätyslasista. Kansainvälisissä tutkimuksissa etsitään parhaillaan keinoja toteuttaa kiertotaloutta siten, että sen periaatteita kattaisivat niin kuluttajat, yritykset, oppilaitokset kuin päättäjät. RAAKA-AINEET Lasin valmistuksen uskotaan juontavan juurensa muinaisesta Egyptistä ja Mesopotamiasta, joissa lasitusta käytettiin keramiikan pinnalla. Kirkkaan lasin kehitys alkoi Aleksandriassa noin vuonna 100 jaa., kun raaka- aineseokseen alettiin lisätä mangaanidioksidia. Lasiteollisuus tuli Suomeen Ruotsista keskieurooppalaisten lasinpuhaltajien mukana. Lasin perusraaka-aine on kvartsi (piidioksidi). Värillistä lasia syntyy, kun kirkkaaseen lasiseokseen lisätään eri yhdisteitä. Ajan myötä tapahtuneet muutokset raaka-aineiden saatavuudessa, seosten koostumuksissa ja valmistustekniikoissa ovat vaikuttaneet Iittalan lasituotteiden ominaisuuksiin sekä lasimassan että rakenteen ja värin osalta. Muutokset ovat myös vaikuttaneet tuotteiden toiminnallisuuteen ja estetiikkaan. MATERIAALIEN KÄYTTÄYTYMINEN Lasi on metamorfinen materiaali. Muokkaamalla lasin kemiallista koostumusta eri valmistustapojen mukaan voidaan luoda tuotteita moniin eri käyttötarkoituksiin. Lasi sopii yhtä hyvin teknisiin ratkaisuihin kuin luovan ilmaisun materiaaliksi. Lasinvalmistus on kemian ja fysiikan vuoropuhelua. Lasia syntyy lisäämällä kvartsiin sulatetta eli flussia, esimerkiksi kalkilla stabiloitua soodaa (natriumkarbonaatti) tai potaskaa (kaliumkarbonaatti). Sulatteen lisääminen kvartsihiekkaan saa hiekan sulamaan 1 000 °C – 1200 °C lämpöasteessa. Sulan lasimassan kemiallinen koostumus vaikuttaa aineen muovattavuuteen, sävyyn ja yleisiin ominaisuuksiin. Iittalan historian aikana lasin valmistuksessa on käytetty monia eri koostumuksia, joiden tuloksena on ollut kullekin ajanjaksolle ominainen materiaalinen ilmaisu. AJATUS Käsitys eri materiaalien arvosta on kehittynyt Suomessa aivan omalla tavallaan, ja tämä pätee erityisesti lasiin. 1900-luvulla lasi sai arvoituksellisen maineen, mikä oli seurausta teollisuudessa toimineiden muotoilijoiden ja käsityöläisten kekseliäisyydestä ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Kokeellisuus luonnehti luovaa toimintatapaa, jonka tuloksena syntyi poikkeuksellinen ilmaisutapojen kirjo. Samalla lasille luotiin uusia merkityksiä, käyttötapoja ja tekniikoita. Aikojen kuluessa taiteilijat ja muotoilijat ovat antaneet oman luovan panoksensa Iittalan omaleimaisen luovan profiilin kehitykselle. Iittalassa tehty tuotekehitystyö on yrityksen perustamisesta lähtien jatkuvasti muuntunut vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin. Taiteen ja käsityön vahva läsnäolo kulttuurissa ja suomalaiselle koulutukselle ominainen monitieteisyys heijastuvat omaperäiseen muotoiluun. Toisistaan poikkeavien näkökulmien samanaikaisuus kyseenalaisti eron muotoilijoiden työn ja teollisuuden välillä, ja tämä toimi virikkeenä ainutlaatuiselle akateemiselle, teolliselle ja luovalle kehitykselle. Iittalan 1900-luvun tuotanto kuvaa hyvin tätä prosessia. IDEOIDEN HAKU 1900-luvun alkuun saakka kaikki suomalaiset lasitehtaat olivat tuottaneet samankaltaisia tuotemalleja. 1900-luvun alkupuoliskolla uusia ideoita haettiin kilpailujen kautta. Vuonna 1932 järjestettyä Karhula- Iittalan lasikilpailuja pidetään suomalaisen lasimuotoilun ja -tuotannon historiallisena käännekohtana. Kilpailu poiki kaksi erityisen merkittävää seurausta: Aino Aallon kilpailuehdotuksen, puristelasista valmistetun Bölgeblick-lasiston sekä Göran Hongellin nimittämisen Karhulan lasitehtaan taiteelliseksi neuvonantajaksi. Karhula-Iittalan vuoden 1936 kilpailulla haettiin malleja vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyyn. Vuoden 1946 kilpailun Iittala järjesti itsenäisesti ilman Karhulaa. Kilpailun teemana oli koristelasi. Kilpailun tarkoituksena oli tuottaa uusia malleja Tukholmassa pidettävään Pohjoismaisen taideteollisuuden näyttelyyn. Ensimmäisen palkinnon voitti Tapio Wirkkala, ja toinen ja kolmas sija menivät Kaj Franckille. Kilpailun jälkeen Iittala palkkasi Wirkkalan ja Franckin. TAITEESTA JA KÄSITYÖSTÄ TEOLLISEEN MUOTOILUUN Suomen ensimmäinen soveltavan taiteen oppilaitos perustettiin Helsinkiin vuonna 1871. Oppilaitoksen keskeinen johtohahmo 1930-luvulta lähtien oli Arttu Brummer. Brummer toimi yli koulutusrajojen muotoilijana, kuraattorina ja kulttuurikriitikkona, ja hän toi akateemista koulutusta lähemmäs käytäntöä. Muotoilu-termi otettiin Suomessa käyttöön 1950-luvulla, ja teollisen muotoilun koulutus käynnistyi vuonna 1961. Taideteollisuus, käsityö, käyttötaide sekä teollinen muotoilu olivat usein rinnakkaisia ilmaisuja, jotka heijastivat kunkin ajan ideologia näkemyksiä. Teollisen muotoilun kehittymiseen liittyi myös yritysten, tehtaiden ja muotoilijoiden välisen vuoropuhelun muutos. Samalla muotoilun kentälle syntyi uusia työskentelytapoja ja ideologioita, jotka heijastivat yhteiskunnassa ja kulttuurissa tapahtuvia muutoksia. MUODON SYNTYMINEN Kokeilut ovat oleellinen osa lasinvalmistusta. Lasinvalmistukseen väistämättä kuuluva käsityö synnyttää dialogin muotoilijan ja lasitehtaan välille. Jokaista markkinoille tuotavaa tuotetta tai syntynyttä taideteosta edeltää monisyinen prosessi, joka on monen eri ammattilaisen yhteistyön summa. Lasitehtaat siirtyivät muotoilukeskeiseen toimintatapaan 1900-luvun alkupuolella. Tästä osoituksena oli taiteellisten neuvonantajien, kuten Göran Hongellin, palkkaaminen Karhulan lasitehtaalle ja Erkki Vesannon nimittäminen Iittalaan. Vakinaisten muotoilijoiden aika päättyi 2000-luvun alussa, jolloin Iittala siirtyi suomalaisten ja ulkomaisten freelance-muotoilijoiden käyttöön. Vaikka muotoilijoiden ja teollisuuden välinen suhde onkin muuttunut, Iittalan yhteistyö muotoilijoiden kanssa ja jatkuvat kokeilut tarjoavat muotoilijoille väylän tutustua lasin mahdollisuuksiin ammattitaitoisen käsityöläisten ja teknisten asiantuntijoiden kanssa. KALEIDOSKOOPPI Suomalaisen muotoilun olemusta on mahdotonta käsittää ymmärtämättä vuoropuhelua luonnon ja kulttuurin välillä. Pohjolassa vallinnut ideologinen kauneuskäsitys linkitti estetiikan yhteiskunnalliseen muutokseen. Kauneus sai tässä mielessä vallankumouksellisen merkityksen. Iittalan lasi heijastelee sitä, miten Suomen havumetsävyöhykkeen ekosysteemi sai keskeisen roolin monien muotoilijoiden luovassa kielessä, käsitteistössä ja taiteellisessa ilmaisussa tai miten se punoutui osaksi luovaa prosessia. Lasi synnytti ainutlaatuisen kommunikoinnin kielen. Kulttuurin kehitys Suomessa 1900-luvulla toi uusia muuttujia lasin maailmaan, ja lasi levittäytyi ruokapöydiltä sisustukseen ja valaistukseen. Samaan aikaan nykyaikaisen kulutuskulttuurin kehitys loi uusia seurustelumuotoja ja rituaaleja, jotka vaikuttivat kokeiluihin muotojen ja toiminnallisuuden alueilla, värien merkitykseen sekä Iittalan entistä laajempaan materiaalivalikoimaan. Lasi säilytti kuitenkin paikkansa brändin ytimessä. MAAGINEN REALISMI Maaginen realismi on 1900-luvulla kehittynyt kirjallisuuden, maalaustaiteen ja elokuvan kansainvälinen tyylisuunta. Suomalaisen lasimuotoilun yhteydessä – ja etenkin Iittalan historiassa – maagisella realismilla tarkoitetaan yliluonnollisen elementin yhdistämistä jokapäiväiseen elämään; ihmeellisen sisällyttämistä normaaliin. Koko Iittalan historian ajan kauneus on edistänyt dialogia subjektiivisen runouden ja sosiaalis- taloudellisten päämäärien välillä. Syvällinen suhde Suomen luonnon voimaan, esi-isien käsityötaitoja arvostava aineellinen kulttuuri sekä lasin ja lasinpuhalluksen luontainen hienostuneisuus ovat kautta aikojen synnyttäneet Iittalan esineisiin luonnollisen metafyysisen ulottuvuuden. Mytologinen kuvasto ja muodollinen ankaruus ovat nivoutuneet suomalaisten yliluonnollisiin käsityksiin luonnon ja aineen olemuksesta. Ilmaisuvälineenä lasi pystyi samanaikaisesti kuvastamaan sekä todellisuutta että illuusiota. HISTORIA RIHMASTONA Kaikessa suomalaisen kulttuurin ilmenemismuodoissa aina musiikista arkkitehtuuriin ja taideteollisuuteen on läsnä tiettyä ylväyttä. Luovat alat ovat toimineet julkisena kanavana kollektiivisen identiteetin muodostumiselle. Tässä yhteydessä Iittalan historia kuvastaa brändin monitahoista vuorovaikutusta Suomen kulttuurillisen, poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehittymisen kanssa. Muotoilukeskeisistä aloista tuli ideologisia varantoja ja kansainvälisiä markkinointiväyliä Suomen kulttuurin ja politiikan edistämiselle; ensin itsenäisenä maana ja myöhemmin osana Pohjoismaita. Modernismin nousu ja alueellisen funktionalistisen näkökulman kehitys 1930- ja 1940-luvulla loivat pohjan Iittalan muotoilun pääperiaatteille. Tässä yhteydessä Iittalan saavutukset erottaa muista niihin sisältyvä kahtiajako, jossa vanha käsityöperinne jatkui samaan aikaan kun jalansijaa saivat modernit ideologiset virtaukset ja teknologiset prosessit. ILMASTO JA KULTTUURI Luontokokemus määräytyy kulttuurissa. Alueelliset uskomusjärjestelmät ja mytologiat ovat kehittyneet keinoksi ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa. Selviytyminen ja hyvinvointi kytkeytyivät perinteisesti vuodenaikoihin, jotka edustivat syklistä, universaalia järjestystä. Suomessa luonto on aina vaikuttanut ihmisten ajatteluun. Tämä erottaa suomalaisen kulttuurin muista. 1900-luvun puolivälissä tämä piirre omaksuttiin kansainvälisen kulttuuripoliittisen propagandan strategiseksi retoriikaksi. Suurissa, seinämaalausten kokoisissa valokuvissa esiteltiin luontoa metsistä ja järvistä otetuilla ilmakuvilla, jotka kuvasivat Suomen harvaan asutettua maisemaa. Iittalassa suomalaisen maiseman luonne vangittiin lasiin. Olipa vaikuttajana yleinen ilmapiiri tai kulttuuriset suodattimet, suomalainen luontokäsitys on luonut pohjan suomalaisten muotoilijoiden herkälle kyvylle tulkita aistihavaintojaan. SOSIAALISIA YKSILÖITÄ Kaj Frankin Kilta-sarjasta ja sen luontaisesta seuraajasta Teemasta tuli heti lanseerauksensa jälkeen eräänlaisen universaalin muotokielen symboli. Sarjan konsepti oli vastaus Suomen uusien kuluttajaryhmien toiminnallisiin tarpeisiin. Kilta-sarjassa oli huomioitu sekä astiaston monipuolisuus että kustannukset. Sarja kuvasti ehdotonta perusteellisuutta: jokainen sarjan esine toimi sekä itsenäisesti että osana yhtenäistä, vakiomallista muotoperhettä. Sarjan jokaisen osan käyttötarkoitus suunniteltiin mahdollisimman monipuoliseksi. Kilta tuotiin markkinoille vuonna 1953. Vaikka sarjasta tuli suosittu, sen valmistus lopetettiin vuonna 1974. Sarja lanseerattiin uudistuneena Teema-nimellä vuonna 1981, jolloin astioiden tuotannossa oli siirrytty fajanssista kivitavaraan. Sarjan universaaliuden ansiosta se on soveltunut käyttöön eri aikoina, eri kulttuureissa ja eri ruokaperinteissä. PERINTEINEN JA MODERNI Suomi teollistui varsin myöhään, mikä mahdollisti käsityötaitojen säilymisen. Massatuotannon yleistymiseen saakka suomalaisten kotien esineistössä näkyivät paikalliset ominaispiirteet ja ymmärrys materiaalien saatavuudesta. 1900-luvun puoliväliin tultaessa sosiaalisesta tasa-arvosta oli tullut latautunut käsite, jonka avulla funktionalismi uudisti kansan henkistä ilmapiiriä. Kansanomaiseen aineelliseen kulttuuriin viittaavia tuotetyyppejä sekä näiden käyttötapoja tutkittiin ja niihin viitattiin uusissa tuotteissa. Perinteinen ja moderni eivät olleet toistensa vastakohtia, vaan ne pikemminkin muodostivat ainutlaatuisen yhdistelmän, joka määritti Suomen omaleimaisen muotoilun kehitystä. Perinne muodostaa dynaamisen kokonaisuuden sosiaalisena ja kulttuurisena järjestelmänä. Arvostus suomalaista kulttuuriperimää kohtaan on edelleen nähtävissä mm. raaka-aineiden, typologioiden ja rituaalien uusissa tulkinnoissa. VISUAALISET JÄRJESTELMÄT Vahvasti aisteihin vaikuttavana materiaalina lasilla on ollut historiallisesti merkittävä vaikutus ihmisen ja maailman väliseen vuorovaikutukseen. Lasin pinnan vääristymistä on syntynyt uusia perspektiivejä, jotka ovat rohkaisseet käyttämään lasia ajattelun työkaluna. Lasin käytännön sovellukset kehittyivät rinnakkain siinä nähtyjen henkisten ja esteettisten mielleyhtymien kanssa. 1920- ja 1930-lukua pidetään Iittalan kristallikautena. Lyijykristallin hiominen kuitenkin irtautui böömiläisistä juuristaan ja omaksui uuden käsitteellisyyden. Lasiin hiotut fasetit alkoivat kuvastaa uutta, graafista otetta, joka synnytti kolmiulotteisuuden ja illuusion tunteen. Lasin optisia ominaisuuksia on sittemmin tutkiskeltu eri tavoin käsityön, tekniikan ja muotoilun keinoin. Kokeiluissa on tutkittu lasin vaikutusta havaintokykyyn ja lasin rajoja on testattu aistikokemuksen synnyttäjänä. MIMESIS Luontoa tarkkailemalla on yhtä lailla haettu vaikutteita älyllisiin prosesseihin kuin luovuuteen ja ilmaisuunkin. Suomen yhteiskunnan kehitys ammentaa jatkuvasti luonnon henkisestä voimasta ja sen symbolisista sisällöistä. Luonnosta ja ympäristöstä haettu inspiraatio on synnyttänyt hienostuneita lasiesineitä koko Iittalan historian ajan. Ainutlaatuiset lasiteokset ovat samalla luoneet erityisen tavan kommunikoida. Filmeissä, valokuvissa ja näyttelyissä on osoitettu kunnioitusta luonnon kauneudelle ja viisaudelle. Jokainen lasimuotoilija on tulkinnut luontoa omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Näissä teoksissa orgaaniset ja epäorgaaniset maailmat kuvastavat kauneutta, joka on luontevaa ja aitoa. Teoksista paljastuu luonnonlakeja, jopa "elämän" perusolemus. KERAMIIKKA JA LASI Keramiikka ja lasi on nähty rinnakkaisina materiaaleina, joilla on samankaltaisia ominaisuuksia. Varhaisissa esineissä käytetty lasi oli läpikuultavaa tai läpinäkyvää. Samoja tekniikoita ja ominaisuuksia käytetään yhä tänä päivänä. Vuodesta 1881 lähtien Iittala on ollut eri tavoin kytköksissä Karhulaan, Hackmaniin, Arabiaan, Nuutajärveen, Rörstrandiin, Gustavsbergiin ja Fiskarsiin. Lasi ja sen valmistamiseen liittyvä ammattitaito ovat säilyneet toiminnan perusperiaatteina. Kukin omistajanvaihdos on kuitenkin synnyttänyt uusia näkökulmia eri materiaaleihin. Iittala otti keramiikan tuotevalikoimaansa vuonna 2002, osana laajempaa valikoimauudistusta. Keraamiset tuotteet loivat valikoimaan uutta dynamiikkaa, olihan Iittala-brändi aiemmin erikoistunut vain yhteen materiaaliin. Nyt lasi nähtiin osana suurempaa, eri materiaaleista ja toiminnoista rakentuvaa kokonaisuutta. ERO JA TOISTO Pinottavuudesta, sarjallisuudesta ja kerroksellisuudesta syntyi uusia, mielikuvituksellisia suhteita eri esineiden välille. Niiden pohjalta syntyi oma toiston kieli. Visuaalisista medioista tuli uuden teollisuusyhteiskunnan ilmaisuvoiman peili. Kokeilullisen grafiikan ja valokuvauksen esiinmarssi toi yhteen sarjatuotannon hengen ja utilitaristiset normit. Abstrakteja sommitelmia ja visuaalisia keinoja, esimerkiksi positiivinen-negatiivinen eron korostamista sekä montaasia, alettiin yhdistää teollisen tuotannon sarjamaiseen luonteeseen. Muunneltavuuden ja tehokkaan tilankäytön tarve synnytti uutta muotokieltä, joka perustui sarjallisuuteen ja modulaarisuuteen. Muotoilussa alettiin yhdistää omaleimaisia ratkaisuja yksittäisten esineiden ja niiden muodostaman sarjan välillä. Käytännön sanelemat vaatimukset saivat konkreettisen muodon veistosmaisina sommitelmina, ja tuloksena oli tuotteita, joissa runollisuus yhdistyi tarkkuuteen. VÄRI Väri on kulttuurinen ilmiö. Sävyjen valintaan vaikuttavat historiaan, ympäristöön ja tunteisiin liittyvät tekijät. Se miten ihminen aistii värit, liittyy erottamattomasti ympäristön ja subjektiivisten muuttujien väliseen vuorovaikutukseen. Koko Iittalan historian ajan värien tuottaminen on liittynyt erilaisiin yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin, poliittisiin ja taloudellisiin seikkoihin. Nykyään Iittalaa arvostetaan, koska sen tietotaito värilasin valmistuksessa ja käytössä on erityisen korkealla tasolla. Iittala ei kuitenkaan ole aina valmistanut värilasia. Vaikka Iittalan arkisto sisältää tuhansia eri värejä, yrityksen tämänhetkinen väripaletti koostuu 200 sävystä, joista keskimäärin 20:tä käytetään aktiivisesti vuosittain. I-LASI Toukokuussa 1956 Iittala esitteli uuden kokoelmansa ja strategiansa. Tässä i-lasi-näyttelyssä julkistettiin Timo Sarpanevan laaja i-lasi-mallisto, yhdessä Tapio Wirkkalan ja Erkki Vesannon uusien tuotteiden kanssa. Sarpaneva oli suunnitellut i-lasi-sarjalle myös uuden logon, joka myöhemmin otettiin koko yrityksen käyttöön. Näyttelyesitteessä kerrottiin Iittalan uudesta suunnasta lasitehtaana ja brändinä. I-linjaa kehittäessään Sarpaneva halusi tutkia keveyttä ja väriä. Hän oli saanut vaikutteita Pohjoismaisesta "arjen kauneuden" käsitteestä. Käyttöesineitä tulkittiin uudella tavalla taiteellisen ilmaisun kautta. I-linjaan sisältyviä käsitteellisiä ideoita ilmaistiin niiden vesivärejä muistuttavan väripaletin kautta: kokoelmaa varten kehitettiin omat lasivärit, joiden tavoitteena oli luoda "murrettu" sävymaailma. Sarpaneva kehitti malliston harmaapohjaiset värit yhteistyössä Iittalan kemistin, Keijo Laitisen kanssa. Ajatuksena oli, että sarjan esineet luovat yhdessä hienostuneen ja tasapainoisen vaikutelman. GEOMETRIA Iittalassa on alkuajoista lähtien käytetty geometrisia muotoja ilmaisemaan luonnon ominaisuuksia, valon heijastumia, muodon universaaliutta tai yksinkertaisia asetelmallisia ideoita. Yhdessä eri geometriset teokset muodostavat abstraktin kokonaisuuden ja käyvät hiljaista dialogia keskenään. Ne herättävät ihmetystä, mutta säilyttävät samalla oman, äänettömän kauneutensa. Niissä on oma sisäinen logiikkansa, joka heijastaa hiljaista ja hillittyä maalaisjärkeä. Niiden yksinkertaisuus on lähtöisin runollisesta täsmällisyydestä. Esineet eivät kuitenkaan kuulu mihinkään tiettyyn aikakauteen tai yleiseen käsitteelliseen tai luovaan kokonaisuuteen. Samoin kuin väri, kunkin muotoilijan omissa teoksissa geometria ilmaisee tiettyjä, kontekstuaalisia muuttujia, jotka liittyvät yhteiskunnallis-kulttuurisiin tai käsitteellisiin suuntauksiin, tai materiaalisiin ja teknisiin olosuhteisiin. NESTEMÄINEN DYNAMIIKKA Lasimateriaalin muovautuvuus mahdollistaa vapaiden muotojen kokeilun. Lasin käyttömahdollisuuksien ja luovien tavoitteiden välillä on interaktiivinen tila. Lasilla on taipumus johdatella ilmaisua: siihen reagoidaan tunteella, se luo odotuksia. Lasia voitaisiin pitää "neljäntenä aineen olomuotona" - lasin pinta voi ottaa miltei millaisen tahansa muodon. Veden olomuotojen ja lasin ilmaisujen väliset dialogit ovat loputon inspiraation lähde. Niihin sisältyy psykofysiikkaa, joka viestii tietyistä sensorisista ja emotionaalisista arvoista. Lasin muovautuvuus, väri, rakenne, heijastus, läpikuultavuus ja valon säteily ilmaisevat aineen tuntua. YHDESSÄOLO Koti on alati muuttuva käsite. Sillä on monia eri merkityksiä ja sen rajat ovat jatkuvassa muutoksessa. 2000- luvulla kodista on tullut myös osa julkista virtuaalista tilaa. Teknologian seurauksena tilojen rajoista ja ihmisten välisistä yhteyksistä on tullut joustavia. Aineellisen kulttuurin sekä kodin ja sosiaalisen ympäristön vuoropuhelussa esineet yhdistävät meidät tilaan. Esineet noudattavat kieltä, joka on yhtä aikaa henkilökohtaista ja vuorovaikutuksessa kulttuurisen järjestelmän kanssa. Suomessa yhdessäolon käsite liittyy vahvasti ruoan ja kulttuurin väliseen yhteyteen. Esineitä onkin kehitetty erityisesti aterioiden ja juomien yhdessä nauttimista varten. Yhdessäolon ja jakamisen tunne on yhä olennainen osa Iittalan toiminnan ydintä. ARKKITYYPPEJÄ Suurin osa ympäristössämme olevista ja arkeemme kuuluvista esineistä on peräisin ikivanhoista malleista. "Arkkityyppi"-termi on peräisin kreikasta ja koostuu kahdesta osasta: "arche" tarkoittaa alkuperää ja "typos" kaavaa tai mallia. Arkkityyppien voidaan tulkita olevan universaalilla muotokielellä luotuja ratkaisuja johonkin jokapäiväisen toiminnan haasteeseen. Globaalista näkökulmasta arkkityypit muodostavat yhden osan ihmiskunnan historiallista, teknistä ja aineellista perintöä. Arkkityypit paljastavat syvää viisautta – tiedon ja taidon evoluution, joka aikojen kuluessa jalostaa sekä muodollisten että toiminnallisten ratkaisujen keskeisiä ominaisuuksia. Monesta Iittalan esineestä voi tunnistaa muotoilun "arkeologiaa": malleissa on viitteitä historiallisiin esikuviin ja niistä välittyy tiettyä anonymiteettia, universaaliutta, ajattomuutta, toiminnallisuuden tarkkuutta ja muodon synteesiä. ERGONOMIA Aterimien ja astioiden käyttö on luontainen osa jokaisen arkielämää. Muotoiltujen tuotteiden tehokkuus ja toimivuus käy ilmi arjen rutiineissa. Esineiden ergonomiset ominaisuudet tekevät niiden käytöstä miellyttävää ja tehokasta. Käyttö koostuu samanlaisina toistuvista liikesarjoista, jotka liittävät työkalut havainnolliseksi osaksi ihmisen anatomisten toimintojen kirjoa. Työkalut toimivat siis tavallaan oman kehomme jatkeena. Darwinin vuonna 1859 julkaistun Lajien synty -teoksen jälkeen on syntynyt useampia teorioita työkalujen vaikutuksesta ihmisen evoluutioon. Käsityökalujen käyttö ilmentää liikuntaelinten ja biomekaniikan välisen vuorovaikutuksen. Voima, otteet, tarkat liikkeet, ranteen kierrot ja peukalon ja sormien välissä pidetyn työkalun, kuten aterimen, käyttö kuvastaa, miten muotoilu mukautuu ihmisen toimintaan ja motorisiin taitoihin. RUOKA Ruoka ja siihen liittyvät rituaalit tarjoavat yhden näkökulman yhteiskunnan analysoimiseen. Ne heijastavat kunkin alueen ja yhteisön identiteettiä, paikallisia perinteitä ja aineellista kulttuuria. Suomessa ruokailuvälineitä on jopa kehitetty tiettyjä ruokia ja juomia varten. Tällaisista kulttuurillisista käytännöistä ja niiden toteuttamiseen käytetyistä esineistä on merkkejä läpi Iittalan historian. Viime aikoina Iittala on myös kehittänyt uusia tulkintoja ruokailukokemuksesta, kun yhteiset sosiaaliset mallit ovat muuttuneet. Vaikutteita on selvästi haettu sekä paikallisista että ulkomaisista kulttuureista sekä entistä liikkuvammista elämäntavoista ja kotien muuntumisesta uuden teknologian myötä. Elämäntapojen muutokset ovat synnyttäneet uudenlaisia ruokailutottumuksia ja jopa uusia tulkintoja ruoasta. VIESTINTÄ Medioitten välittämä tieto muovaa ihmisten arvoja, mielipiteitä, haluja ja käyttäytymistä. Talouden ja kulttuurin rajapinnalla toimivan massamedian suhde muotoiluun 1900-luvulla oli erittäin tärkeä alkusysäys muotoilulähtöisten yritysten perustamiseen ja nykyaikaisen kuluttajayhteiskunnan syntyyn Suomessa. Massatuotanto vaati massakulutusta. Valokuvan kyky ilmaista yhtä aikaa sekä fyysisiä että psykologisia näkökulmia salli muotoilun ilmaista sellaistakin, mitä esineiden visuaalinen muoto ei suoraan paljasta. Tietyt abstraktiutta lähenevät kuvalliset tulkinnat muotoilusta nousivat jopa kansainvälisiksi ikoneiksi. Sittemmin harppaus analogisesta digitaaliseen on muuttanut Iittalan viestinnän suunnittelua ja toteutusta. MUODONMUUTOS Lasinvalmistuksessa on ihmeen tuntu. Iittalan lasitehtaan työntekijät ovat pohtineet "taikaa", joka on jatkuvasti läsnä heidän työssään. Tuntuu siltä, että muoto vangitaan lasiin ohikiitävän lyhyenä hetkenä. Lasinpuhaltajan luova työ pitää sisällään ruumiillistunutta tietoa ja koreografisessa prosessissa käydään intiimiä vuoropuhelua fysiikan ja materiaalien luonnonlakien kanssa. Lasinpuhaltajat toimivat siis tavallaan muotoilijan jatkeena. He tulkitsevat muotoa. He ohjaavat työstettävää materiaalia käsillään, silmillään, hengityksellään ja ajatuksillaan. Lasinpuhalluksessa aineen kätketyt lainalaisuudet muuttuvat näkyviksi ilmiöiksi. Iittalassa lasinvalmistus on kehittynyt jatkuvasti tuotantomenetelmien kehityksen mukana. Tuotanto jakautuu tällä hetkellä perinteisiin lasinpuhalluksen menetelmiin ja automatisoituihin koneellisiin prosesseihin. Käsityö kytkeytyy usein mekaanisiin tehtäviin. Koko 1900-luvun ajan ja vielä tänä päivänäkin Iittalan muotintekijät, kaivertajat ja lasinpuhaltajat ovat omalla työpanoksellaan mukana luomassa Iittalan omaleimaista ilmettä. KONEELLINEN VALMISTUS Koneellinen valmistus on ollut tärkeä osa Iittalan tehtaan toimintaa sen perustamisesta lähtien. Alussa käytössä oli työntekijän käyttämä puoliautomaattinen lasiprässi. Automatisoituja prosesseja otettiin Suomessa käyttöön sotavuosien jälkeen. Tuotannon koneistaminen johti ajan myötä joidenkin käsityötaitojen unohtumiseen. Tällä hetkellä Iittalan lasitehtaalla tuotetaan koneellisilla menetelmillä puristelasia ja keskipakoisvalettua lasia. Lasiesine on suoraan sidoksissa valmistusmenetelmäänsä. Lasi on materiaali, johon jää aina jälki sen valmistajasta, oli tämä sitten kone tai ihminen. Oli kyseessä sitten koneiden tai muottien ja lasinpuhallusmenetelmien kehittäminen, Iittalan lasitehtaalla kehitetyt innovaatiot ovat tulosta käsityöläisten, teknisten asiantuntijoiden ja muotoilijoiden yhteisistä ponnistuksista. NEGATIIVEJA Se suomalaisen 1900-luvun puolivälin lasin korkea laatutaso, jota näyttelyvierailijat ja lehdistö ihailivat, oli anonyymien käsityöläisten ja teknisten asiantuntijoiden työn tulosta. Ideoiden tulkinta kehittyi usein muottien teon kautta. Taiteilijat ja muotoilijat – kuten Tapio Wirkkala ja Jorma Vennola – osallistuivat toisinaan itsekin suunnittelemiensa esineiden muottien tekoon. Muottimestarit ja lasinpuhaltajat tekivät yhteistyötä, jotta yksityiskohdat saatiin kohdalleen. Edelleen suupuhallettujen tuotteiden valmistuksessa käytetään joko puusta, grafiitista tai teräksestä tehtyjä muotteja riippuen tuotteen ominaisuuksista. Teräsmuoteilla valmistettavia tuotteita testataan aina ensin puisilla muoteilla. KÄSITYÖTAIDOT Lasitehtaat ovat perinteisesti toimineet yhteisönä. Moni lasinpuhallusmestari aloitti uransa nuorena ja työskenteli tehtaalla eläköitymiseensä saakka. Erkki Vesanto aloitti Iittalan sisäisen lasinpuhaltajakoulutuksen vuonna 1954. Tehtaan ammatillisen koulutuksen päätyttyä alkoi yhteistyö Kalvolan ammattikoulun kanssa vuonna 1995. Koulu tarjosi valinnaista lasinpuhalluksen opintolinjaa. Moni Iittalan nykyisistä lasinpuhaltajista onkin hankkinut koulutuksensa Kalvolan opintolinjalta. Lasinpuhallus on tiivistä vuoropuhelua itse muovattavan materiaalin ominaisuuksien sekä tekijän visuaalisten ja teknisten taitojen välillä. Lasinpuhaltajat työskentelevät tiimissä, jonka toiminta muistuttaa rytmikästä koreografiaa. Kunkin esineen työvaiheet muistuttavat muusikon ja nuottien välistä suhdetta: lasinpuhaltajat osaavat toteuttaa työssä tarvittavat prosessit ulkomuistista. KULTTUURI Iittala on perustamisestaan lähtien ollut osa paikallista ja kansainvälistä historiallisten ja yhteiskunnallisten tapahtumien verkostoa. Teollistumisen, kulutusyhteiskunnan ja kaupungistumisen kehityskulut kohtasivat muuttuvien poliittisten ihanteiden kanssa. Tämän seurauksena muotoilu sai julkisen ja kasvatuksellisen roolin: kanavoida uutta estetiikkaa, toimintoja ja arvoja. Tässä yhteydessä Iittala tarjosi taiteilijoille ja muotoilijoille mahdollisuuden itseilmaisuun. Näissä ainutlaatuisissa olosuhteissa Iittalan luova tuotanto herätti huomiota sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Lasille muodostui uusi kulttuurinen arvo. Elintason noustessa vastuullisen kuluttamisen kulttuurista tuli yhteiskunnallinen päämäärä. Pedagogisissa ohjelmissa kauneus ja hyvinvointi yhdistettiin funktionalismin periaatteisiin. Näyttelyt, elokuvat ja aikakauslehdet tutustuttivat yleisön siihen ihanteiden, materiaalien ja tekniikkojen moninaiseen maailmaan, jota markkinoitiin modernin kodin nimikkeellä. Muotoilusta tuli massakulttuurin ilmiö. Nämä tekijät määrittivät koko 1900-luvun ajan Iittalan muuttuvaa käsitteellistä, toiminnallista ja esteettistä luonnetta. NÄYTTELYIDEN POLITIIKKA Suomi osallistui miltei kaikkiin 1900-luvun ensimmäisen puoliskon aikana järjestettyihin maailmannäyttelyihin. Itsenäistymisen jälkeen Suomella oli tarve luoda maasta kuva modernina länsimaana. Kattavan kulttuuri-identiteetin rakentamisesta tuli keskeinen diplomaattinen tavoite. Valtion ja teollisuuden yhteistyön kautta muotoilun rooli kasvoi merkittäväksi, ja kulttuurialan toimijoista tuli vaikutusvaltaisia diplomaatteja muotoilun kentällä. Iittala kehitti usein uusia tuotteita kansainvälisiin näyttelyihin, näyttelyt toimivat uusien ideoiden testausalustana. Teosten näyttelyissä saama kansainvälinen huomio kasvatti suomalaisen muotoilun, erityisesti lasin, vetovoimaa ja lisäsi sen suosiota kansallisella tasolla. AIKA JA LEVEYSASTE Kokoelmilla ja näyttelyillä on tapana heijastaa tieteellistä ja kulttuurillista ajankuvaa, joka vaikuttaa siihen, miten taideteokset esitetään yhteiskunnalle. Vaikka suomalainen ''kauneuden'' käsite ilmensikin pohjoismaisen ihanteen arvoja, funktionalistisen maun normien iskostamisesta globaaleille kuluttajille tuli ilmiö, jota ''hyvää muotoilua'' esittelevät näyttelyt heijastivat. Tänä päivänä nuo esineet ovat historiallisesti merkittäviä. Samalla ne ilmentävät aikansa kansainvälisiä virtauksia. Viime aikojen muutokset kuluttajakäyttäytymisessä ja muotoilun arvoissa ovat johtaneet laajaan kiertotalouden hyväksymiseen ja lisänneet uutta mielenkiintoa vintage-esineisiin. Tämä elinkaarten jatkuminen on luonnollista jatkumoa Iittalan perinteisille arvoille. JOKA PÄIVÄ, JOKAMIES Suomen sosiaalisissa ja taloudellisissa rakenteissa tapahtui merkittäviä muutoksia 1900-luvun puolivälissä. Muotoiluratkaisut perustuivat uusien kuluttajien tarpeisiin. Ellen Key'n uraauurtavalla Skönhet för alla (Kauneutta arkeen) -esseellä oli keskeinen rooli pohjoismaisen funktionalismin ihanteiden kehittymiselle. Kauneus alettiin nähdä osana demokraattista ajatusta yhteisestä hyvinvoinnista. Näkemys yhteiskunnasta yhtenäisenä kokonaisuutena viitoitti muotoilun asemaa elinkeinoelämässä ja kulttuurissa. Massatuotantoon vaikuttivat kasvava väestö ja pienten, ahtaiden asuntojen tarpeet. Tämä johti tuotteiden standardisointiin, mikä näkyi sekä teollisena järjestelmänä että sosiaalisena ideaalina. Tilanne synnytti myös uudenlaista luovuutta ja innovaatioita. ”Arjen” ja ”jokamiehen” käsitteestä tuli muotoilun opetuksellinen kannanotto, jota universaalit tuotteet vahvistivat.
Kuvat:
1 Stefan Lindfors Boy, lasi puristelasi 1998 Iittala Kuva: Johnny Korkman 2 Ronan ja Erwan Bouroullec Fleurs mouthblown, käsitehty lasi, kankirauta 2020 Iittala 3 Erkki Vesanto karahvi suupuhallettu lasi 1954 Karhula-Iittala / Iittalan lasitehdas Kuva: Johnny Korkman 4 Jorma Vennola Paulalasien prototyyppi 1975 Kuva: Johnny Korkman 5 Carina Seth-Andersson Tools Seth -Andersson 98, tarjoilukulho harjattu ruostamaton teräs 1998 Kuva: Johnny Korkman 6 Heikki Orvola Kivi , tuikkulyhty puristelasi, etsattu 1988 Hackman, Iittala Kuva: Iittala 7 Timo Sarpaneva Archipelago hiottu lasi 1979 Iittala Kuva: Rauno Träskelin 8 Timo Sarpaneva Marcel 2370 kulhot suupuhallettu lasi 1993 Iittala Kuva: Rauno Träskelin 9 Aino Aalto Bölgeblick, juomalasi vol 20 cl puristelasi 1932 Karhula-Iittala Kuva: Johnny Korkman 10 Harri Koskinen Uusi alue, taideesinekokoelma suupuhallettu, handcrafted glass 2009 Iittala Kuva: Iittala 11 Oiva Toikka Tirri suupuhallettu, käsitehty, 100-prosenttisesti kierrätetty lasi 2020 Iittala Kuva: Iittala 12 Timo Sarpaneva i-linja suupuhallettu lasi 1956 Karhula-Iittala/Iittalan lasitehdas Kuva: Rauno Träskelin
