Designmuseon Travel as a Tool -näyttelyssä nähdään Kaj Franckin ainutlaatuisia muistiinpanoja hänen tekemiltään matkoilta. Nämä matkasivut on nähtävissä näyttelyssä, mutta nyt niitä on myös siirretty digitaaliseen muotoon. Designmuseon asiantuntijat museolehtori Leena Svinhufvud ja amanuenssi Susanna Thiel kävivät aineistoa läpi ja he purkavat havaintojaan tässä artikkelissa. Tervetuloa mukaan Franckin matkoille!
Kirjoittajat:
Leena Svinhufvud, museolehtori
Susanna Thiel, amanuenssi
Julkaistu 1.6.2020
Kyseessä ei ole matkapäiväkirja – kronologinen kertomus matkasta – vaan pikemminkin yhteen kansioon kootut muistiinpanot. Säilyneet sivut ovat päiväkirjamaisia merkintöjä koetuista tunnelmista ja listauksia kerätystä tiedosta. Muistiinpanot on kirjoitettu joko Franckin äidinkielellä ruotsiksi tai suomeksi. Ne on kirjoitettu käsin tai matkakirjoituskoneella, jossa ei ole ääkkösiä. Mukana on piirroksia ja kieli on intiimiä ja leikkisää – paikoin lähes dadaa. Sisältöä ei ole aina helppoa tulkita.
A5-kokoisen rengaskansion seläkkeessä on teksti “Lunning-palkinto 56”. Kansio dokumentoi muotoilija Kaj Franckin stipendimatkaa Yhdysvalloissa ja Japanissa vuonna 1956. 45-vuotias Nuutajärven lasitehtaan ja Arabian keramiikkatehtaan suunnittelija ja Taideteollisen Oppilaitoksen (nyk. Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulu) tuntiopettaja matkusti tammikuusta marraskuuhun Amerikan itärannikolta länsirannikolle ja sieltä Japaniin ja Thaimaahan.
Franckille myönnettiin vuonna 1955 Lunning-palkinto, pohjoismaisille muotoilijoille suunnattu suuri matka-apuraha, jonka Franck käytti Kaukoidän taideteollisuuteen tutustumiseen. Lisäksi hän sai ASLA Fulbright -stipendin tutustuakseen museoihin ja teollisen muotoilun opetukseen USA:ssa. Matkalta on säilynyt Kaj Franckin ottamia valokuvia ja kaitafilmejä sekä kansiollinen muistiinpanoja, jotka ovat Designmuseossa.
Yhdysvalloissa Kaj Franckin nimi tunnettiin jo. Hänen suunnittelemiaan Wärtsilä-konsernin tuotteita oli palkittu 1954 Chicagon Good Design -katsauksessa ja seuraavana vuonna New Yorkin modernin taiteen museo MoMA:an ostettiin Nuutajärven värikäs juomalasipakkaus Toive.
Franck kiersi seitsemän kuukauden ajan yli kahdessakymmenessä oppilaitoksessa ja yliopistossa, seurasi opetusta, tapasi ihmisiä ja luennoi – mukana oli colorslides suomalaisesta muotoilusta. Tärkeimpiä pysäkkejä olivat Massachusetts Institute of Technology (MIT) Bostonissa, Rhode Island School of Design (RISD) Providencessa, North Carolina State University School of Design Raleigh’ssä sekä University of California, Los Angeles eli UCLA.
Koristeet rumia. Muodot oikein hyviä. Suuria.
UCLA
Keramiikan opettajatar Laura Andreson on kuin äiti. Tarjoili raikasta lounasta kaiken keramiikkasotkun keskellä.
Opiskelijoiden pienet lapset piilotettiin pimiöön, on leikkikehä ja nukkumakori.
Kommentoi ja ruoka suussa neuvoo oppilasta, että kolme unssia sitä ja tätä lisää lasitteeseen ja samalla kysyy itse neuvoa nuorilta opiskelijoilta, joita sinuttelee.
Monet asiat hyviä, erityisesti lasitteet.
Koristeet rumia. Muodot oikein hyviä. Suuria.
Dreijaustaito hämmästyttävän hyvä.
Taidehistoria
Hyvin basic [alkeellista]. Vain kaksi lukukautta. Ei erikseen arkkitehtuurin ja taidekäsityön historiaa.
Kurssit valinnaisia. Yhtenä vuonna esimerkiksi Orientti.
Carl With (itävaltalainen) ei ihan Bauhausin ystävä. Innostunut Herbert Readista. Puhuu primitiivisestä taiteesta ja utilitarian and domestic art [käyttötaide ja kotitaide]. Nahe beziehung zwischen werkzeug und Objekt [Työkalun ja esineen läheinen suhde]
Kärpäsiä grilliruuassa
keinotekoisia impulsseja
sähkö
tiskikone
pakastaminen
homogenisoiminen
jne.
air conditioning [ilmastointi]
artificial daylight [keinotekoinen luonnonvalo]
PERUSkamaa, mutta toivoa on.
Muistiinpanojen perusteella Franck kohtasi Yhdysvalloissa muotoilukoulutuksen uudet tavoitteet. Teollinen muotoilu oli uusi alue ja ammattiosaamisen ydintä etsittiin insinööritaidon ja muodonannon (styling) välistä. Luovuuteen kouluttaminen oli uusi näkökulma ja tätä ajattelua edusti muun muassa creative engineering -konseptista tunnettu MIT:n professori John Arnold, johon Franck tutustui.
RISD-koulussa oli kaikille osastoille yhteinen basic school, jossa opiskelivat yhtä lailla maalarit, asemakaava-arkkitehdit kuin tekstiili-insinöörit. Franck viipyi Rhode Islandin Providencessa melko pitkään, ja teki muistiinpanoja kurssitehtävistä. Häntä selvästikin viehätti koulutuksen etäisyys akateemisesta taidekouluperinteestä. Käsivarapiirustus oli nature design – piirrettiin luonnonaiheita, eikä taidehistorian kipsejä kuten Suomessa.
Franck sovelsi oppeja myöhemmin Suomessa. Hänen Taideteollisessa Oppilaitoksessa vuonna 1960 lanseeraamansa peruskurssi oli kaikille opiskelijoille yhteinen. Kurssi pyrki vapauttamaan esteet luovan lahjakkuuden tieltä ja rohkaisemaan kokeiluihin. Kuten monesti on todettu, monien peruskurssin tehtävien lähtökohdat ovat bauhauslaisia, ja Franck omaksui tämän ajattelun nimenomaan Yhdysvaltojen kautta.
Franck kohtasi lännessä myös uudenlaisen opetuskulttuurin. Yhdysvaltalaisopiskelijoiden keskustelutaidot ja opetustilanteiden vapaus teki selvästi vaikutuksen häneen. UCLA:ssa hän seurasi keramiikkataiteilija Laura Andresonin tuttavallista, jopa kodinomaista opetusmetodia. Andreson oli Yhdysvaltojen vahvan modernin keramiikkataiteen pioneeri,
joka perusti keramiikan laitoksen UCLA:n taideosastolle. Atlantin toisella puolella työskenteli tuolloin myös Suomen Kyllikki Salmenhaara, jonka luona Alfredin yliopistossa New Yorkin osavaltiossa Franck myös vieraili.
MoMAn penkit ja Calderin hevonen
Museum of Modern Art
hyvät penkit
ei päivänvaloa
siirrettävät seinät
hyvin vaikeaa E. Kaufmannin mukaan
Peter Grippe
Henri Rousseau
Picasso
Braque
Siqueiros, Tamayo, Mexico
Peyronnet, Saksalaiset ylittävät Moselin
Noguchi
Klee är Klee (Equals infinity) [on yhtä kuin ääretön]
Picket (Noir), Manchester Valley
Museoissa Franckia kiinnosti paitsi mahdollisuus tutkia kulttuurien ja taiteen ilmentymiä myös se, miten historiasta ja muotoilusta kerrottiin. Pedagoginen – opettava ja selittävä – lähestymistapa muotoiluun oli hänelle luonteenomainen. Franck suunnitteli itse useita näyttelyitä ja Nuutajärven museokonseptin Prykäri luomisesta tuli henkilökohtainen missio.
Stipendimatkallaan Franck vieraili ahkerasti paikallisissa museoissa. Lyijykynällä nopeasti raapustettu muistiinpano New Yorkin MoMA-museosta havainnoi museon kalusteet ja liikuteltavat väliseinät sekä sen, että tiloissa ei ollut päivänvaloa. Tekstissä mainittu E. Kaufman on todennäköisesti Edgar Kaufmann Jr. eli museon teollisen muotoilun osaston johtaja. Kaufmannin työsuhde MoMA:aan oli ilmeisesti loppunut jo 1955 ja jää arvailujen varaan, tapasiko Franck hänet tällä matkalla, vai mihin merkintä viittaa. Good Design -ohjelma (1950-55), joka pyrki edistämään arkiesineiden hyvää suunnittelua sekä museoiden ja kaupan yhteistyötä, oli Kaufmannin hanke. Ohjelma oli erityisen tärkeä pohjoismaisten designyritysten ja muotoilijoiden ponnahduslautana. Myös Wärtsilä-Arabian tuotteita ja Franckin töitä oli näissä näyttelyissä mukana.
MoMA:n näyttely, jossa Franck vieraili, on tunnistettavissa muistiinpanoon listattujen taiteilijanimien perusteella. Kyseessä on museon 25-vuotisnäyttely, jossa oli esillä modernin taiteen keskeisiä nimiä. Alexander Caldernin puinen hevosveistos oli hänen mielestään ihana (härlig). Maininnan listauksessa saavat myös kaksi meksikolaismaalaria, David Alfaro Siqueiros ja Rufino Tamayo. Jostain syystä muotoilijan huomio kiinnittyi myös Joseph Pickettin ja Dominique-Paul Peyronnet’n tummasävyisiin realistisiin maalauksiin.
Hamadan luona
Jomon
Yayoi 200 f.Kr. till 300 e.Kr.
Hamadan luona
Kolme tai neljä mustavalkoista olkikattoista taloa.
Pieni pyöreä mies sinisessä japanilaisessa haalarissa käsinkudottua pellavaa, korkeassa bambupensaikossa.
Ihmeellisiä korealaisia ja kiinalaisia huonekaluja
Englantilaisia pinnatuoleja.
Harmaat nelikulmaiset samottilautaset ja kantikkaat norsunluupuikot
Hyvin hieno kulho karkeahkoa puuta, punaiseksi lakattu.
Alaston nuorukainen, jolla on huivi ja piippu
Kolme poikaa, nöyrä vaimo, mustassa keittiössä kaislajakkarat.
Soijaa, riisiä, bataattia, papuja
Hamada polttaa 1000 työtä kerrallaan noborigamassaan [rinneuuni].
Leach hobbelbobbel slipslingor
Suunnattomia antiikkivateja, harmaavalkoisia, joissa männynoksia.
Jomon
Haniwa
Tamba
Oribe
Seto
Mashiko
Kastanjankuoria polttoaineena
Vanhat syömäpuikot poltetaan puuhiileksi.
Kotimatkalla Suomeen syyskuussa 1956 Franck poikkesi Japaniin, jossa hän viipyi kuusi viikkoa. Matka taittui laivalla San Fransiscosta Yokohamaan. Oppaana paikan päällä oli japanilainen Kenji Fujimori eli “Ken”, joka oli ollut vaihto-oppilaana Suomessa paria vuotta aiemmin.
Japanissa reitille osuivat muun muassa Tokio, Kamakura, Mashiko, Nagoya ja Kioto. Franck vieraili perinteisillä keramiikanvalmistuksen alueilla Tanba Tachikussa ja Gifun prefektuurissa ja tapasi Japanin kuuluisia keramiikantekijöitä – Shoji Hamadan, Rosanjin Kitaojin, Hajime Katon ja Kanjiro Kawain. Kohteena oli myös Noritaken maineikas keramiikkatehdas Nagoyassa.
Vierailusta keramiikkamestari Hamadan luona kertova muistiinpano listaa Japanin vanhoja keramiikkatraditioita: Jomon, Haniwa, Tamba jne. Franckin reitillä oli useita ns. Nihon Rokkoyo -kohteita, perinteisiä keramiikanteon ja käsityökulttuurin paikkoja, joissa viljeltiin kastanjaa ja kudottiin tanba-nuno -kankaita. Franck vieraili myös Karatsussa ja Bizenissä, jossa valmistetaan korealaista keramiikkaa mustasta savesta, tämä käy ilmi Franckin 13.11.1956 päivätystä kirjeestä äidilleen Vevi Franckille.
Shoji Hamada tunnetaan Euroopassa idän keramiikkaperinteen modernina tulkkina. Suomessakin on hänen teoksiaan nähty, viimeksi Ateneumin näyttelyssä. Bernard Leach, brittiläisen studiokeramiikan ikoni, oli Hamadan läheinen ystävä ja liikekumppani. Leachin nimi vilahtaa muistiinpanossa Franckille ominaisessa, hämmentävässä sanaleikissä. Mitä ihmettä tarkoittaa “Leach hobbelbobbel slipslingor”? Hobbel bobbel on eräänlainen munatoti, vispattua munaa ja sokeria, mutta entäpä “slipslingor? Ja miten tämä kaikki liittyy Hamadaan?
Yksinkertainen kuin suudelma
Ihanin japanilainen miekka, mitä olen nähnyt. Yksinkertainen kuin suudelma.
Japanilaista pronssia
Korealaista mustaa keramiikkaa
Korealaista hopeaa, kultaupotuksia
Nelikulmaista japanilaista keramiikkaa
Franck oli kielitaitoinen ja sosiaalinen, laajasti sivistynyt ja kiinnostunut erilaisista kulttuureista. Hän varmasti nautti Japanin-matkan ainutlaatuisesta ohjelmasta ja osasi arvostaa sitä, minkä äärelle oli päässyt. Liikkuessaan globaalin kulttuuriperinnön juurilla Franck etsi yhteyksiä omaan elämänpiiriinsä ja piirsi muistiin merkityksellisiä muotoja. Muistiinpanoista tulee toisinaan tunne, että ollaan dokumentoimassa jotain, joka pian häviää. Muotoilija kirjasi tarkkaan esimerkiksi lumppupaperin tekemisen prosessin.
Pitkä opintomatka osui Franckin uralla kriittiseen kehitysvaiheeseen teollisena muotoilijana. Tämä oli aikaa, jolloin teollinen tuotanto ja kuluttajamarkkinointi muuttuivat vahvasti.
Matkamuistiinpanoissa on tarkkoja kirjauksia tuotantomenetelmistä Japanissa. Kansion lehdillä on piirroskuvia keramiikkauunien malleista ja merkintöjä polttopuun määrästä tai uunin lämmittämiseen käytetyistä materiaaleista. Kirjaukset tuon ajan käsiteollisuuden huippua edustavien tehtaiden tuotantoluvuista hämmästyttävät – tämä on käsityön massatuotantoa!
Franck itse edusti eurooppalaista huippumodernia teollista massatuotantoa, Arabian tehdas oli tuolloin maailman johtavia valmistajia. Wärtsilä-Arabia satsasi tuotantomenetelmien kehitykseen ja suunnittelun kansainvälisyyteen. Tehdas lähetti in house -suunnittelijoitaan maailmalle oppimaan.
Vaikka Franck oli stipendimatkalla, työnantajan tuki oli täälläkin tärkeä. Kirjeessä Arabian toimitusjohtajalle Holger Carringille 26.7.1956, Franck kertoo käyttäneensä valtaosan Lunning-palkintorahoista jo Yhdysvalloissa ja pyytää Arabian tehdasta avustamaan matkan rahoittamisessa. Hänen mielestään Yhdysvaltoihin suuntautunut matka oli ollut eduksi Arabian tehtaan tuotannon uudistamista ajatellen. Franck kertoo kirjoittaneensa työtovereilleen Saara Hopealle ja Kaarina Aholle pitkiä selontekoja suunnittelusta ja tuotannosta USA:n keramiikkastudioilla ja kouluissa. Franck ja Carring kävivät kirjeitse myös keskustelua japanilaisesta keramiikkateollisuudesta. Carring oli kuullut huhuja, että Japanissa posliini oli kertapolttoista ja Franckin oli syytä tutkia asiaa.
Pinnan eksotiikkaa
Vanutäkkejä ja riisityyny.
Tee, kirppu. Kutisevat kainalot.
Olipa yö kirppuisa tai rauhallinen, on aamu raudanvalajien pienessä kaupungissa kitkerän kylmä. Mennään alas yleiseen pesutilaan jonossa kauppamatkustajien, työläisten ja myöhässä olevien piikojen kanssa. Harjat soittavat hammasrivistöjen kullattuja koskettimia, messinkivadeissa pärskii ja kolisee. Menet ylös omaan huoneeseesi, vuode on kasattu, posliinikamiinaan on tuotu uudet puuhiilet. Teekannu porisee jo. Pinnan eksotiikkaa.
Välähdyksenomaisesti voi tietämätön vangita oleellisen juuri tietämättömyytensä takia, mutta saattaa myös pahan kerran iskeä kirveensä kiveen. Eksoottisen pintastimulanssin jälkeen sitä rauhoittuu ja alkaa tutkia,
–
Kiihotti meitä rakastamaan pirttityyliä tai kustaviaanista perinnettä, joka ei koskaan kuollut.
Franck on kirjoittanut muistiin tarkkaan sen, mitä näki ja koki. Hän kuvailee värejä ja materiaaleja kuausta, tunnelmien vaihdoksia, yllättäviä kohtaamisia. Hän selostaa myös työväen toimia leväviljelmillä ja kirjaa erilaisia kansanuskomuksia. Kirjattuna on myös kokemus vierailusta Yasen perinteisessä japanilaisessa saunassa posliinityynyineen.
Tässä oli tarkkasilmäinen matkailija, jonka muisti oli valokuvan tarkka, kuten Carla Enbom on todennut artikkelissaan, joka käsittelee Franckin matkakirjeitä äidille ja sisarelle. Franckilla on pilke silmäkulmassa ja hänen tekstinsä ovat hauskaa luettavaa. Hän on kielellisesti luova, käyttää slangi-ilmaisuja ja oikeinkirjoitus on omintakeista itse keksittyine sanoineen. Jotkut käsitteet on pitänyt kirjata englanniksi: utilitarian and domestic art, chopsticks.
Vierailun Kioton Ryoanjin kuuluisassa temppelissä kivipuutarhoineen Franck kuvasi muistiinpanoihinsa yksityiskohtaisesti. Hän merkitsi myös muistiin kaksi asiaa, jotka halusi muistaa: suomalainen pirtti ja kustaviaaninen perinne. Tauno Tarnan mukaan täällä muotoilijan mielessä kohtasivat japanilainen estetiikka sekä kotoinen pirtti koruttomine sisustuksineen tai Pohjolan pelkistetty uusklassistnen sisustustyyli.
Matkaohjelma sekä Yhdysvalloissa että Japanissa oli laaja ja syvällinen, mutta varmasti myös raskas. Kirjeissään äidilleen muotoilija toivoo toisinaan pikaista kotiinpaluuta. Toisen kulttuurin kokeminen oli elämyksellistä, mutta samalla haastavaa. Kaj Franck kirjoittaa muistiinpanossaan: “Eksoottisen pintastimulanssin jälkeen sitä rauhoittuu ja alkaa tutkia.”
Kaj Franckin matkapäiväkirja on esillä Designmuseon näyttelyssä Travel as a Tool
– Pohjoismaiset muotoilijat tien päällä 1.6.2020-7.3.2021
Lähteet: Kaj Franck -arkisto, Designmuseo Arabian arkisto, Designmuseo Carla Enbom. Rakas äiti! Valittuja palasia Kaj Franckin matkakirjeistä kotiin. Julkaisussa Kaj Franck. Universaaleja muotoja, 2011. Tauno Tarna. Kaj Franck – lenkki eurooppalaisen esinekulttuurin ketjussa. Julkaisussa Kaj Franck & geometria. Toim. Kaisa Koivisto. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 2018. Liisa Räsänen. Kaj Francks resedagbok från Lunningresan i Japan 1956. Julkaisussa Kaj Franck. Muotoilija formgivare designer, 1992.
Lue lisää: Kaj Franck. Universaaleja muotoja. Toim. Marianne Aav ja Eeva Viljanen. Helsinki: Designmuseo, 2011. Kaj Franck. Muotoilija formgivare designer. Toim. Kaj Kalin et al. Helsinki: WSOY, 1992 Kaj Franck. Muotoilijan tunnustuksia. Form och miljö. Toim. Räsänen, Liisa. Helsinki: Valtion painatuskeskus / Taideteollinen korkeakoulu, 1989. Kaj Franck. Teema ja muunnelmia. Toim. Sirpa Juuti, Kaisa Koivisto ja Tauno Tarna. Heinolan kaupunginmuseon julkaisuja 6. Heinola, 1997.
Tutustu Designmuseon verkkonäyttelyyn: Kaj Franck,
Kiitos: Saliven Gustavsson
