Minni Lukander, Uurna (1983) Kuva: Designmuseo
Muotoilija Minni Lukander vietti 90-vuotissyntymäpäiväänsä tämän vuoden toukokuussa. Lukanderin teoksia on Designmuseon kokoelmissa 12 kappaletta.
Minni Lukander: Geometrista pinnan poetiikkaa kivitavarasta
Teksti: Designmuseon museo-opas Jaakko Simola
Minni Lukander (2.5.1930 – 27.10.2020) kuului keraamikkosukupolveen, joka irtaantui materiaalinsa perinteestä ja loi siitä rohkeasti uutta taidetta. Hänen uransa alkuaikoina, 1960-luvulta lähtien, taideteollisuudessa alkoi esiintyä uusia kansainvälisiä suuntauksia: tekijät halusivat luoda taidekäsityötä tai teoksia, joiden merkitys lähestyy tai on jo selvästi kuvataidetta. Lukanderia on pidetty juuri tämän rajan ylittäjänä.
Minni Lukander, Nauha-vati (1976-1977) Kuva: Designmuseo
Lukander opiskeli Ateneumissa, Taideteollisessa oppilaitoksessa keramiikkataiteen osastolla. Valmistuttuaan hän toimi itsenäisenä taiteilijana vuodesta 1961. Hänen tuotantoaan on ollut esillä useissa yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, Lukander oli muun muassa Suomen edustajana neljän pohjoismaisen keraamikon näyttelyssä Fyra keramiker Tukholmassa vuonna 1976. Hän oli mukana myös vuonna 1972 perustamassa Suomenlinnaan Pot Viaporia, joka oli ensimmäinen keraamikkojen kollektiivinen työhuone. Hän oli Arabian Taideosaston vieraileva taiteilija vuosina 1983–1985. Arabian Taideosasto loi suomalaisen taidekeramiikan profiilia ja viitoitti sen uusia suuntia 2000-luvun alkuun saakka. Lukanderin yksityisnäyttely Uurna – kappale ikuista oli esillä Arabian Museon Galleriassa vuonna 1985. Näyttely oli esillä myös Taideteollisuusmuseossa (nyk. Designmuseo).
Lukander toimi useita vuosia Helsingin työväenopistossa keramiikkataiteen opettajana.
Lukander on myös menestynyt kilpailuissa: Helsingin kaupungin Suursuon vanhainkodin sisääntuloaulan reliefikilpailussa vuonna 1968 hän sai ensimmäisen palkinnon ja vuonna 1966 Italian Ulkomaankauppaministeriön palkinnon Faenzassa järjestetyssä kansainvälisessä kilpailussa.
“Jos olisimme ikuiset niin kaikki muuttuisi, koska olemme ajalliset jää paljon ennalleen”
Minni Lukander, Reliefi-maljakko (n.1965) Ei kuvaajatietoa
Minni Lukanderin teoksia on Designmuseon kokoelmissa 12 kappaletta, mutta niitä ei ole tällä hetkellä esillä museon kokoelmanäyttelyssä. Teokset ovat 1960–1980 -luvuilta ja materiaali on pääosin kivitavaraa, joukossa on myös samottimassaa. Samotti tarkoittaa poltettua ja murskattua savea tai keramiikan sekoitetta.
Taiteilija on käyttänyt töissään erilaisia tekniikoita. Dreijatuissa teoksissa käsityön jälki näkyy selvästi. Sgraffito-tekniikalla keramiikan pintaan on puolestaan tehty kiinnostavaa raaputuskuviointia. Kuviot syntyvät tässä tekniikassa, kun pintavärin alla olevaa eriväristä kerrosta tuodaan esiin.
Vaikuttavia ovat melko suurikokoiset kuutiomaiset taide-esineet tai uurnat, joiden geometrinen koristelu leikittelee yksinkertaisen muodon ja pinnan kanssa jo postmoderniin tyyliin. Värisävyt ovat silti hillittyjä. Lukander on käyttänyt myös nauhan muotoon perustuvia minimalistisia kompositioita. Mittakaavaltaan ja funktioltaan muista teoksista eroaa herkkä kaulakoru, jossa on nauhassa kaksi sinistä, posliinista tehtyä kukkaa ja helmi.
Taiteilija on käyttänyt myös tekstiä työnsä elementtinä, lähtökohtana tai osana. Eräässä teoksessa on kirjailija Aulikki Oksasen runo Oi avara maa. Kirjailija ja ohjaaja Bertolt Brechtin runo otsikon tekstissä on koskettava ajatus ajallisuudesta ja ikuisuudesta. Se kiertää toisen, lieriönmuotoisen teoksen pintaa. Esimerkki kuvaa tilaan tuodun esinetaiteen käsitteellistä voimaa.
Lähteet ja kirjallisuus
Designmuseo, Muotoilijarekisteri.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Minni_Lukander, luettu 2.4.2020.
Aav, Marianne 2009: Arabian tehtaan taideosasto. Teoksessa Arabia. Keramiikka, taide, teollisuus. Helsinki, Designmuseo.
Kruskopf, Erik 1989: Suomen taideteollisuus. Suomalaisen muotoilun vaiheita. Porvoo, WSOY.
Priha, Päikki 1999: Suunnittelijasta käsityöläiseksi. Teoksessa Ateneum maskerad. Taideteollisuuden muotoja ja murroksia. Taideteollinen korkeakoulu 130 vuotta. Helsinki, Taideteollinen korkeakoulu.
