Travel as a Tool – Pohjoismaiset muotoilijat tien päällä avautui yleisölle 1.6. Näyttely tarkastelee matkustamisen merkitystä pohjoismaisten muotoilijoiden työssä 1940-luvulta tähän päivään. Matkat ovat toimineet uusien ideoiden ja inspiraation lähteinä. Ne ovat synnyttäneet arvokkaita kontakteja ja luoneet uusia mahdollisuuksia, sekä tutustuttaneet materiaaleihin ja valmistusmenetelmiin.
Haastattelussa näyttelyn kuraattorit Anna Vihma Designmuseosta ja Elna Svenle Vandalorumista kertovat näyttelyn lähtökohdista ja matkustamisen merkityksestä muotoilijan työssä. Näyttely on tehty yhteistyössä Ruotsissa toimivan Vandalorumin ja Tanskasta Tønderin taidemuseon kanssa.
Miten näyttelyn aihe syntyi?
AV: Näyttelyhankkeen käynnisti Designmuseo vuoden 2018 alkupuolella. Alkuperäinen ideamme oli tutkia pohjoismaisten muotoilijoiden ja arkkitehtien tekemiä matkoja Japaniin. Aloittaessamme taustatutkimuksen Vandalorumin Elna Svenlen ja Tønderin taidemuseon Anne Blondin kanssa ymmärsimme pian, että halusimme laajentaa näyttelyn käsittelemään yhden matkakohteen sijaan matkustamista yleensä – erilaisia tapoja, joilla matkat ovat liittyneet suunnittelijoiden työhön, eri syitä, joista matkat ovat olleet merkityksellisiä.
Tästä muutoksesta huolimatta Japani säilyi näyttelyprojektissa tärkeässä roolissa, koska se on ollut keskeinen matkakohde niin monelle pohjoismaiselle suunnittelijalle ja arkkitehdille, ja on sitä edelleenkin.
Millaisia matkaajia pohjoismaiset muotoilijat ovat? Onko arkkitehtien ja muotoilijoiden matkustamisen suhteen nähtävissä eroja eri Pohjoismaiden välillä?
AV: Pohjoismaiset suunnittelijat ovat olleet ahkeria matkailijoita. Vakaa ja vauras kotimaa on toiminut hyvänä lähtökohtana matkojen tekemiselle. Lisäksi pohjoismaisten suunnittelijoiden matkailua on mahdollistanut runsas määrä erilaisia stipendejä, apurahoja ja palkintoja.
Erityisesti ennen lentomatkailun yleistymistä Pohjoismaiden keskenään erilainen maantieteellinen sijainti tarjosi toisistaan poikkeavat lähtökohdat matkailulle. Suomesta Keski-Eurooppaan matkustettaessa reitti kulki aina Ruotsin ja Tanskan kautta. Tanskalaisilla tai ruotsalaisilla ei ole ollut vastaavaa kauttakulkua Suomen läpi, ja muun muassa tästä syystä Suomi pysyi pitkään hieman tuntemattomana ja jopa jossain määrin eksoottisena kohteena länsinaapureillemme.
ES: Näyttely lähtee liikkeelle 1940-luvulta ja onkin hyvä muistaa, että kaikki muotoilijoiden ja arkkitehtien matkat eivät ole olleet vapaaehtoisia. Toisen maailmansodan aikana monet heistä joutuivat maanpakoon. Jotkut löysivät turvan neutraalista Ruotsista, kuten tanskalaiset Arne Jacobsen ja Jørn Utzon sekä norjalainen Grete Prytz Kittelsen. Toiset taas lähtivät kokonaan Ruotsista ja Euroopasta, kuten Josef Frank, joka vietti sotavuodet New Yorkissa.
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä matka-apurahat kuten Lunning-palkinto tekivät mahdollisiksi pohjoismaisten muotoilijoiden vierailut uusissa ja kaukaisissa kohteissa. Ero matkustamisessa silloin ja nyt on siinä, että aikaisemmin matkat kestivät huomattavasti pidempään. Saattoi kulua kuukausia tai jopa vuosia ennen kuin matkantekijä palasi kotimaahansa. Tämä liittyi tietenkin siihen, miten paljon aikaa ja kustannuksia paikasta toiseen liikkuminen vei tuolloin, mutta ehkä myös suhde matkustamiseen oli erilainen.
Viime vuosikymmenten aikana halvat lentoyhteydet sekä kansainvälisten näyttelyiden, toimeksiantojen ja residenssien kasvu ja tuotantomahdollisuuksien laajeneminen ovat lisänneet pohjoismaisten muotoilijoiden matkustamista erityisesti Euroopassa, Yhdysvalloissa sekä Itä- ja Länsi-Aasiassa mutta myös muualla.
Näyttelyssä käy ilmi, että vieraat matkakohteet ovat tärkeä osan muotoilijan työtä.
Miksi matkustaminen on ollut täällä niin tärkeää?
AV: On tietenkin varsin monenlaisia syitä, miksi muotoilijat ovat tunteneet tarvetta matkustaa. Jollekin se on ollut inspiraation, uusien vaikutteiden ja ideoiden etsintää, toiselle taas yhteyksien ja yhteistyökumppaneiden hakemista. Eräs tärkeäksi koettu syy on oman työn ymmärtäminen – miten oma työ liittyy siihen, mitä muualla tehdään, ja mihin se sijoittuu muotoilun kansainvälisellä kentällä.
ES: Mainitsemisen arvoinen näkökulma on myös se, että tuotannon väheneminen Pohjoismaissa viime vuosikymmenten aikana on saanut monet suunnittelijat matkustamaan toisiin maihin ja toisille mantereille oppimaan valmistusmenetelmistä ja tekniikoista, joita ei ole enää saatavilla kotona.
Nyt korona-aikana matkustaminen on lähes poissuljettua. Onko tilanteesta löydettävissä jotain yhtymäkohtia historiaan? Ja miten nykymuotoilijat voisivat oppia uusista tekniikoista ja materiaaleista ilman matkustamista?
AV: Menneisyydessä on ollut monia ajanjaksoja, jolloin matkustaminen on ollut vaikeaa tai mahdotonta. Tuolloin muotoilijat ovat etsineet uusia ideoita ja vaikutteita lehdistä, kirjoista tai elokuvista. He ovat käyneet museoissa tutkimassa vieraita esineitä. Tai he ovat vaihtaneet kokemuksia keskenään: ne onnekkaat, jotka ovat päässeet matkustamaan kaukaisiin paikkoihin, ovat kertoneet näkemästään toisille. Kaikkea ei ole tarvinnut kokea itse.
ES: Nykyään on monenlaisia digitaalisia tapoja tavata, oppia uusista paikoista, tekniikoista, materiaaleista ja niin edelleen. Muotoilun ja arkkitehtuurin organisaatiot ympäri maailmaa tarjoavat juuri nyt yhä enemmän koulutusta ja inspiraatiomateriaalia digitaalisessa muodossa, ilmaiseksi. Useimmat kokoukset ja konferenssit on korvattu online-tapahtumilla, jolloin ihmiset eri mantereilta voivat tavata helposti samassa digitaalisessa huoneessa. On toki joitakin asioita paikkaan, materiaaleihin ja tekniikoihin liittyen, jotka voi kokea vain fyysisesti, mutta on todennäköistä, että monet digitaalisen ”matkustamisen” ja kohtaamisen tavoista ovat tulleet jäädäkseen pandemian jälkeenkin. Se olisi erittäin tärkeää myös ympäristön kannalta.
Mikä näyttelyaineistossa eniten yllätti? Oliko näyttelyn teossa haasteita?
ES: Yksi iso haaste oli löytää omakohtaisia dokumentteja muotoilijoiden ja arkkitehtien vuosikymmeniä sitten tekemistä matkoista. Suunnittelijoiden avuliaiden perheenjäsenten tuella, ja koska pääsimme useiden pohjoismaisten arkistojen äärelle, onnistuimme löytämään fantastista alkuperäisaineistoa kuten matkapäiväkirjoja, matkakuvia ja filmejä, matkamuistoja, ja niin edelleen. Monet näistä eivät ole koskaan aikaisemmin olleet esillä näyttelyssä.
AV: Toisena haasteena oli tunnistaa, milloin tutkimus täytyy lopettaa. Tutkimusprosessi johdattelee koko ajan uutta aineistoa ja uutta tietoa kohden, eikä tämä virta pysähdy silloin kuin näyttely avataan. Aina on jotakin, mitä vain joutuu jättämään pois voidakseen päättää projektin.
Mikä näyttelyaineistossa tuntui kuraattorin näkökulmasta kiinnostavimmalta?
AV: Itselleni yksi tärkeä havainto oli se, miten matkustaminen on muuttunut viime vuosikymmenten aikana. Matkustamisesta on tullut niin paljon helpompaa ja saavutettavampaa, että se on muuttunut ehkä liiankin tavanomaiseksi. Pidämme matkustamista helposti itsestäänselvyytenä. Muutos heijastuu myös siinä, miten matkoja ennen dokumentoitiin. Kun matkailu ei ollut kaikkien ulottuvilla ja aina mahdollista, ammattilaisten tekemät matkat usein tallennettiin, raportointiin ja analysoitiin tarkasti. Matkan anti jaettiin niiden kanssa, jotka eivät voineet kokea samoja paikkoja itse. Nämä dokumentaatiot ovat erittäin arvokkaita nykyhetkestä katsottuna.
ES: Minusta oli hyvin kiinnostavaa nähdä, miten laajasti pohjoismaiset muotoilijat ja arkkitehdit ovatkaan matkustaneet tehdäkseen yhteistyötä eri puolilla maailmaa olevien ammattilaisten kanssa ja tietoa, inspiraatiota ja innovaatioita etsien. Ja ymmärtää, kuinka tärkeää kansainvälinen vuorovaikutus on ollut – ja on edelleen – ”Nordic Designiksi” kutsumallemme ilmiölle sen konseptin, estetiikan, tekniikoiden ja materiaalien suhteen.
Mikä on näyttelyn keskeisin viesti?
AV: Yksi näyttelyn keskeinen viesti on, että matkustaminen on arvokasta. Olitpa muotoilija tai et, on tärkeää nähdä toisenlaisia elämäntapoja ja kokea ulkopuolisuutta aina silloin tällöin. Tällaiset kokemukset antavat meille uusia näkökulmia siihen, mitä pidämme normaalina.
ES: Toinen ilmeinen viesti näyttelyssä on, että merkityksellinen matkustaminen ei synny ilman ponnisteluja, eikä matkustamista pidä ottaa itsestäänselvyytenä (minkä tämänhetkinen tilanne kipeästi osoittaa). Monet näyttelyssä esiteltävät matkat ovat pitkän ja huolellisen tutkimuksen tuloksia. Niiden onnistumisen taustalla on sitoutuminen, neuvokkuus, avoimuus ja vieraanvaraisuus, joita ihmiset eri kohteissa ovat osoittaneet matkustaville muotoilijoille ja arkkitehdeille.
Näyttely Travel as a Tool – Pohjoismaiset muotoilijat tien päällä on esillä Designmuseossa 1.6.2020-7.3.2021
Julkaistu: 20.5.2020
Kuvat: Näyttelystä Travel as a Tool. Kuvaaja: Paavo Lehtonen.
