Taidehistorioitsija (FM) Anna Parviainen työstää parhaillaan, syksyllä 2022, väitöskirjaa Marimekon vuosien 1956–1979 unisex-muodin kuvastojen merkityksistä. Hän on väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa kulttuurien osastolla. Parviaisen tutkimusintressejä ovat pukeutuminen tasa-arvon visualisointina ja materialisointina sekä unisexin myötä syntynyt kuvamaailma. Väitöskirjansa aineistona hän käyttää muun muassa Designmuseon laajaa Marimekko-aineistoa. Alla olevassa tekstissä hän kertoo tarkemmin tutkimustyöstään Designmuseon arkistomateriaalien parissa.
Marimekon arkistoedustus
Vuonna 1951 perustettu Marimekko ansaitsi suomalaisena tekstiili- ja vaateyrityksenä jo ensimmäisen vuosikymmenensä aikana kansainvälistä menestystä. Armi Ratian (1912–1979) johtama Marimekko tuli tunnetuksi naisille suunnitelluista persoonallisista ja ajan muodin vastaisesti väljistä mekoista. Printex-kangaspainon pariksi ja jatkeeksi perustettu yritys hyödynsi graafisia sekä leikkisiä kankaita niin vaatesuunnittelussa kuin laajemminkin kodin erilaisissa tekstiileissä. Jo 1950-luvulla Marimekko näyttäytyi myös suomalaisena muotoiluna, sen ollessa mukana taideteollisuuden näyttelyissä osana kotimaisen muotoilun kärkeä.
Yrityksen toiminnasta säilyneet monipuoliset arkistomateriaalit kertovat Marimekon arvosta sekä arvostuksesta. Yrityksen menneisyyttä on tallennettu niin kotimaisiin kuin ulkomaisiinkin arkistoihin, vaateluonnoksista kirjeenvaihtoon, valokuviin ja valmiisiin tuotteisiin. Kansainvälinen mielenkiinto Marimekkoa kohtaan näkyy lisäksi aikalaisessa medianäkyvyydessä, aikakaus- ja sanomalehdissä sekä Suomessa että ulkomailla.
Laajat arkistomateriaalit tarjoavat oivalliset olosuhteet tutkimukselle. Suomessa Marimekon kattavinta arkistoaineistoa hallinnoi Designmuseo, minne Marimekko lahjoitti huomattavan osan arkistostaan vuonna 1986 Marimekkoilmiö-näyttelyn yhteydessä.
Aineistot rajaavat tutkimusaihetta
Tutkin väitöskirjassani Marimekon vuosien 1956–1979 unisex-muodiksi määriteltävien vaatteiden esitystapoja, visuaalisuutta ja sukupuolittuneisuutta valokuvissa. Lähden liikkeelle kansainvälistä 1960-luvun loppupuolella alkanutta unisex-aikaa edeltävästä niin kutsutusta unisex-prototyypistä, Vuokko Nurmesniemen vuonna 1956 suunnittelemasta Jokapoika-kauluspaidasta, edeten 1960–1970-lukujen kansainväliseen unisex-aikaan. Päätän tarkasteluni Armi Ratian kuolinvuoteen 1979, jolloin Marimekon suunta muuttui, ja unisex-muodin huippu oli hiipunut. Designmuseon arkistoon kuuluu laaja visuaalinen Marimekko-aineisto, joiden kautta avautuu tuotteen matka luonnoksesta mainoskatalogeihin. Useassa tapauksessa myös varsinainen objekti löytyy arkistosta tarkasteltavaksi.
Annika Rimalan Hyttyssuoja-mallistoa (1972) kuvattuna Peace-merkin äärellä. Marimekon unisexista tallentuneet valokuvat toimivat myös ikkunoina menneisyyden yhteiskuntaan ja ajankohtaisiin teemoihin. Kuvaaja: Sebastian Nurmi.
Marimekko-aineiston laajuus johdatteli rajaamaan tutkimuksen kysymyksen asettelua varhaisessa vaiheessa. Kartoitettuani olemassa olevia arkistomateriaaleja, tuli selväksi, ettei kaikkea mitä olin alun perin suunnitellut pysty sisällyttämään yhteen työhön. Arkistotyöskentely oli jatkuvaa valintojen tekemistä ja ajatustyötä: mikä on työlleni relevanttia? Oma kiinnostus moninaisen materiaalin äärellä tuntui paisuttavan kerättävää aineistoa, ja lopulta huomasin istuvani muistikirjani äärellä, pohtien tarkemmin työni kysymyksiä ja fokusta. Näin laajalla aineistolla en pystyisi vastaamaan tyydyttävästi väitöstutkimuksessani esiin nostamiini kysymyksiin. Oli tehtävä valinta tutkimuksen suunnasta. Siten väitöstyöni keskipisteeksi valikoituivat Marimekon unisexista tallentuneet valokuvat.
Tutkimussuunnitelmasta tekemiseen
Käytyäni läpi Designmuseon kuva-arkiston digitoidut Marimekko-valokuvat, siirryin työskentelemään muun materiaalin parissa, joka oli osin järjestämätöntä. Tehtyäni luonnoksen arkistotilasta, nimesin hyllyvälit sekä hyllyt, minkä lisäksi tein muistiinpanoja esimerkiksi siitä, kuinka monta kansiota on kullakin hyllyllä. Jaettuani aineistoa pienemmiksi kokonaisuuksiksi, merkitsin aina huolella jo läpikäymäni aineistot. Tarkka kirjanpito arkistotyössä helpotti huomattavasti jo kerätyn aineiston jaottelua. Aineistoista otetut valokuvat tallentuivat omaan arkistooni samojen nimien mukaan kuin luonnoksessani, mikä helpotti jo läpikäytyjen materiaalien uudelleenlöytämistä.
Pentti Rinnan suunnittelema Renki-haalari (1972). Selkeiten unisexiksi merkitsi vaatteen kuvaaminen vieretysten esiintyvien naisen ja miehen yllä. Kuvaaja: Sebastian Nurmi.
Lisäksi arkistoaineisto jäsentyi kategorisoimalla. Aineiston järjestäminen omiin tarkoituksiin kiteytti myös työlleni keskeisiä lähdeaineistoja. Tarkastelen työssäni eri tavalla Marimekon omaa niin kutsuttua edustuskuvastoa, johon kuuluu mainoskuvat sekä vaatekatalogien valokuvat. Kuvaustilanteista säilyneet alkuperäiset dialehdet muodostivat oman kokonaisuutensa, joiden avulla tarkastelen, minkälaisia valintoja suuresta otettujen valokuvien joukosta on tehty, ja minkälaisia esityksiä on jäänyt edustuskuvaston ulkopuolelle. Lisäksi oma kategoriansa on aikalaislehdissä julkaistut valokuvat, jotka kuvittavat Marimekkoon, muotiin tai muotoiluun liittyviä artikkeleita. Niiden kautta avautuu näkymä siihen, miten unisex-muotia on esitetty muiden kuin Marimekon toimesta ja eroavatko nämä esitystavat Marimekon hallitsemista esityksistä.
Laajan ja osin järjestämättömän aineiston läpikäynti on auttanut löytämään tutkimusaiheeni ytimen. Tutkimuksen ulkopuolinen materiaali on helpottanut hahmottamaan Marimekon unisexin kontekstia. Laaja materiaali valokuva-aineiston ympärillä on tarkentanut tutkimukseni kysymyksiä. Sen lisäksi, että olen aktiivisesti pohtinut ja rajannut työlleni relevanttia aineistoa, myös tutkimani unisexin luonne on tarkentunut. Mitä unisex on, ja toisaalta mitä se ei ole?
Työlleni kenties suurin haaste on ollut se, ettei Marimekon vaatteita ole tutkimanani aikana eksplisiittisesti nimetty unisexiksi. Unisexiksi määrittely on siis sisältänyt paljon päättelyä ja tulkintoja. Olen tarkastellut muun muassa luonnoksia, niihin merkittyjä kokoluokituksia ja mainintoja, puhutaanko vaatteen yhteydessä naisista, miehistä, tytöistä tai pojista, vai ainoastaan aikuisista ja lapsista. Sukupuolineutraalisti aikuisille ja lapsille suunnatut vaatteet jättävät avoimeksi sen unisex-luonteen. Kenties Marimekon taholta ei ole haluttu liiaksi määrittää vaatteen ennalta kerrottuja käyttötarkoituksia, vaan annettiin 1960-luvun suunnitteluideologian mukaisesti käyttäjän itse päättää tuotteen käyttötarkoituksista.
Annika Rimalan suunnittelema Härsy-paita (1967) Kaarina Kellomäen Linssi-kankaalla. Maskuliinisen unisex-muodin tarkastelussa on oltava tarkkana, mitkä vaatteet saavat unisex-määreen ja milloin on kyseessä miehille suunnattu vaate. Kuvaaja: Carl-Gustav Hagström.
Myös “harhapoluilla” käyminen on ollut työlleni käänteentekevää. Marimekon unisex-muodin olemuksen hahmottaminen vaati laajempaa käsitystä vaateyrityksen muusta suunnittelusta; siitä, miten määrittelemäni unisex-muoti suhteutui muihin vaatteisiin. Laajan aineiston läpikäynti harjaannutti katsomaan uudella tavalla. Opin katsomaan ja tunnistamaan unisexiin liittyviä piirteitä nopealla silmäyksellä. Marimekon vuosien 1956–1979 unisex-muotiin kuului suurilta osin maskuliinisuus, joka näkyi niin vaatteiden muotokielessä kuin esitystavoissa. Unisex-vaatteen tunnistus siten helpottui, sillä esimerkiksi Marimekon naisille suunnitellut vaatteet erottuivat niin muodoillaan, kuoseillaan ja värivalinnoillaan. Marimekon miesten muoti taas tuli lähelle unisex-estetiikkaa, ja useat miesten vaatteet edustivatkin myös Marimekon unisex-linjaa.
Laajaa arkistoa läpikäydessä näkee eri aikakausien ja tyylien vaihtelut: silmieni eteen levittäytyi koko Marimekon luoma kulutusmaailma. Työskentely Designmuseon arkistossa osoitti, ettei kyse ole vain arkistotyöskentelystä. Materiaalin läpikäyminen viimeisteli tutkimussuunnitelmani sekä terävöitti avainkysymykseni ja tutkimuksessa hyödyntämäni käsitteeni.
Kirjoittaja: Anna Parviainen
Kuvat: Designmuseon arkisto
Lähteet:
Aav, Marianne. 2003. Marimekko: fabrics fashion architecture. New Haven, CT: Yale University Press.
Korvenmaa, Pekka. 2009. Taide & teollisuus: johdatus suomalaisen muotoilun historiaan. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.
