Intiimi. läheinen, likeinen, hyvin tuttu, tuttavallinen, tutunomainen; yksityiselämää koskeva, häveliäisyydestä salattava, ruumiillisia asioita, vaatetusta tms. koskeva.
– Nykysuomen sanakirja
Vaate ei ole vain vaate, vaan linkki minän ja muiden välillä. Muoti on minuuden muokkaamisen, mittaamisen ja kommunikaation väline. Globalisoituneessa ja verkottuneessa maailmassa puetusta kehosta ja siihen liittyvistä kuvista on tullut yhä keskeisimpiä tarinankertomisen välineitä.
Intiimin kosketus käsittelee murrosta, joka johtuu muodin uudenlaisesta politisoitumisesta ja digitalisoitumisesta. Muodin odotetaan ottavan kantaa ja muuttavan maailmaa. Muodin sosiaalisesta kestävyydestä ja syrjimättömyyden periaatteesta onkin tullut tärkeä arvo. Muoti on kriittistä ajattelua, jolla halutaan edistää muun muassa kehorauhaa, sukupuolten moninaisuutta ja antirasistisia käytäntöjä.
Muodin digitalisoituminen on muuttanut suunnitteluprosesseja, vaatteita ja muodin kokemista. Teknologia on tehnyt vaatteesta intiimiä tietoa tallentavan datakeskuksen, joka on mahdollista kytkeä muihin laitteisiin, ihmisiin ja tietoverkkoihin. Vaate voi myös olla vain virtuaalinen, kuten peleissä tai digitaalisella muotinäytöslavalla.
Intiimin kosketus tutkii vaatteen ja kehon intiimiä suhdetta seitsemän temaattisen kokonaisuuden avulla. Näyttely osoittaa, kuinka syvällisesti muoti ja vaate kietoutuvat ihmisyyden määrittelyyn 2020-luvulla. Samalla se päivittää myös käsityksemme vaate- ja asustesuunnittelusta. Esillä on 40 Suomeen kytkeytyvän vaatesuunnittelijan, taiteilijan tai brändin tuotteita ja teoksia.
Näyttely on osa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa tutkimushanketta Intiimiys datavetoisessa kulttuurissa (IDA).
Suunnittelutyön intiimiys
Muotisuunnittelu on työ, joka perustuu käsityöläisyyteen sekä suunnittelijan ja asiakkaan väliseen intiimiin neuvotteluun. Suunnittelu nojaa kokemusperäiseen hiljaiseen tietoon, abstraktiin ajatteluun ja käsillä tekemiseen.
Prosessin lähtökohtana on usein suunnittelijan oma tai toisen ihmisen keho. Sen välittämää intiimiä tietoa hyödynnetään halki prosessin: ideoinnissa, konseptoinnissa, luonnostelussa, kaavoituksessa ja materiaalitutkimuksessa sekä vaatteiden prototyyppien ja mallikappaleiden sovittamisessa. Jotkut suunnittelijat piirtävät vaatteen mallin suoraan kehoon tai tutkivat liikettä ja materiaalien käyttäytymistä kehon avulla.
Työ etenee ideasta taustatutkimuksen kautta kohti vaatteen konseptia. Taustatutkimus on elimellinen osa prosessia. Siihen perustuvat suunnittelulliset valinnat, asiakasryhmät ja sen avulla hahmotetaan ilmassa olevia trendejä. Uniikkia vaatetta suunnitellessa taustatutkimuksen tekeminen asiakkaasta on tärkeää.
Yksityiskohdat, kuten materiaalien värit ja saumojen paikat, löytävät usein paikkansa suunnittelijan kokemuksen, esteettisten mieltymysten ja intuition perusteella. Suunnittelussa on aina kyse myös taiteellisesta ilmaisusta, joka pakenee selityksiä. Juuri siitä syntyy muodin lumovoima.
Julkinen intiimi
Vaate on vyöhyke minän ja muun maailman välissä. Ihmisten oletetaan pukeutuvan aina, kun he kohtaavat muita ihmisiä sosiaalisissa ja julkisissa tilanteissa. Vaatteita ei käytetä vain käytännöllisistä syistä, kuten suojana, vaan keho puetaan yhteisössä vallitsevien sosiaalisten normien vuoksi.
Pukeutuminen on myös keskeinen keino ilmaista itseä ja kertoa julkisesti, millainen on ja millaisena toivoo muiden itsensä näkevän. Pukeutuminen on siten aina teko, joka on suhteessa muihin: se tapahtuu toiset ihmiset tiedostaen.
Yksi klassisen muotiteorian ensimmäisistä laajoista tutkimuksen kohteista liittyi kysymykseen muodista yhteiskuntaluokan ja sukupuolen kuvastajana. Näiden lisäksi vaatteiden ajatellaan nykyisin ilmentävän seksuaalisuutta, etnistä taustaa, uskomusjärjestelmää, ammattia, ikää, poliittisia mielipiteitä tai kiinnostuksen kohteita.
Nykymuotisuunnittelu synnyttää tarkoituksellisesti yhteisöjä, jotka koostuvat samanmielisistä, kansalliset rajat ylittävistä heimomaisista ryhmistä. Niiden kautta se haastaa laajentamaan ymmärrystä siitä, millaiset kehot kuuluvat muodin piiriin. Kriittinen nykymuoti tekee tilaa erikokoisille ja -näköisille kehoille, sukupuolten ja näkökulmien moninaisuudelle.
Muuttuva intiimi
Muodille on kehittynyt 2000-luvulla yhä merkittävämpi rooli osana taiteen, kulttuurin ja viihteen kenttää. Pukeutumisen rinnalla erilaisista tavoista esittää ja kontektualisoida muotia on tullut tärkeitä tiedon ja kokemusten levittäjiä. Vaikka muodin esitystapojen muutos näyttäytyy parhaiten museoissa ja gallerioissa, ilmenee se myös kaupallisissa ja virtuaalisissa ympäristöissä.
Muutos viittaa käsitteellisten lähestymistapojen yleistymiseen muotisuunnittelussa. Käsitteellisen muodin juuret juontuvat 1980- ja 1990-luvuille, muutokseen, jossa muoti ei enää määrity vain vaatteiksi tai ostettaviksi hyödykkeiksi, vaan kriittisen ja luovan ajattelun välineeksi.
Muodin laajentuminen kohti muita kulttuurin osa-alueita, kuten kuvataidetta, arkkitehtuuria tai pelien maailmaa luo uusia tapoja ymmärtää, mitä muoti on.
Intiimin rajat
Intiimi tarkoittaa läheistä ja hyvin tuttua. Sana kuvaa esimerkiksi ihmisen suhdetta toisiin ihmisiin. Myös vaate voidaan nähdä suhteen kuvauksena.
Aikaisemmin muodin tutkimus lähti siitä, että muoti ilmentää yksilön suhdetta muihin ihmisiin. Tämä näkökulma korostaa muotia ihmisyyden kuvaajana ja siihen liittyy kysymys siitä, kuuluvatko sen piiriin miehet, naiset ja lapset vai myös esimerkiksi lemmikkikoirat ja muut ei-inhimilliset olennot.
Nykyään muodin tutkijat haastavat määrittelemään muodin suhteessa laajasti koko maailmaan. Ihmiskeskeisyyden sijaan halutaan keskustella ihmisen ja muiden lajien välisestä suhteesta. Kysytään, miten ihmisen rajat määritellään ja mikä on juuri ihmiselle ominaista. Ihmistä katsotaan eläimenä, jolle tunnusomaista ei ole vain kieli, vaan luova tapa peittää kehonsa ja koristaa sitä.
Samaan aikaan muoti on laajentunut vaatteesta tilaan, ja se voi olla esimerkiksi taideinstallaatio. Muoti on lähellä arkkitehtuuria, maalaustaidetta ja kuvanveistoa ja se on myös osa fantasiakulttuuria, kuten elokuvien ja pelien maailmaa.
Jaettu intiimi
Ranskalaisen kirjallisuudentutkijan Roland Barthesin (1915–1980) teos Système de la mode (1967) käynnisti muodin tutkimuksen suuntauksen, jossa vaatteita luetaan symbolisina teksteinä. Sen mukaan vaatteet tuottavat merkityksiä ja muoti on viestintäväline.
Muoti onkin erinomainen esimerkki nykyaikaisesta, urbaanista ja globaalista kommunikaatiosta. Vaatteisiin koodattuja merkityksiä voidaan lukea samalla tavoin kuin muitakin kulttuurituotteita. Vaatteen ”kielioppi” muodostuu avainkäsitteistä, joita ovat materiaalit ja niiden rakenne, värit ja kuviot, vaatteen koko, leikkaus ja muoto, kankaan paljous, vaatteen siluetti sekä tilanne, johon vaate on tarkoitettu.
Ajatus muodista kommunikaationa korostuu nykyhetkessä, jossa digitaaliset kanavat välittävät muotikuvastoja. Muoti on medioitunut. Tällä tarkoitetaan sitä, että mediat eivät vain välitä tietoa muodista, vaan ne myös muokkaavat perustavalla tavalla sitä, miten muoti ymmärretään.
Julkkiksista ja sosiaalisen median vaikuttajista on tullut keskeisiä muodin tulkitsijoita. Tämän myötä henkilökohtaisesta ja intiimistä on tullut uudella tavalla tärkeää. Samalla kun muoti on muuttunut kuviksi ja visuaaliseksi kieleksi, mediasta on tullut osa nykymuotia.
Mitattu intiimi
Digitaalisuudesta on tullut yhä keskeisempi osa muotia. Se vaikuttaa paitsi vaatteiden suunnitteluun ja valmistukseen myös siihen, miten muoti leviää ja miten se koetaan. Vaatteiden käyttäjistään keräämää dataa hyödynnetään puettavassa teknologiassa. Puettavalla teknologialla tarkoitetaan vaatteita, asusteita ja koruja, joissa on jonkinlainen mittaus- tai seurantalaite. Vaate voi olla kuin portaali, joka yhdistää ihmisen muihin laitteisiin ja tietoverkkoihin.
Yleisimpiä puettavan teknologian sovelluksia ovat funktionaaliset vaatteet ja asusteet eli urheilu- ja työvaatteet sekä unta, stressiä ja aktiivisuutta mittaavat sormukset ja rannekkeet. Moni on innostunut kehonsa toiminnan mittaamisesta vapaa-ajalla. Tulosten seuraamisesta ja vertailusta on tullut yksi sosiaalisen kanssakäymisen uusista muodoista. Vaatteiden keräämää dataa hyödynnetään laitteiden kehittämisessä edelleen.
Mittaaminen ja seuranta ovat myös osa työelämää. Nykyään kulkukortin lisäksi työntekijää on mahdollista seurata ja valvoa työvaatteisiin upotetuilla laitteilla. Seurantalaitteilla voidaan huolehtia myös työntekijän turvallisuudesta. Laite tarkkailee työympäristöä työntekijän puolesta ja varoittaa, jos hän joutuu vaaraan.
Intiimi kokemus
Muodin tutkimus on korostanut sitä, että muoti on representaatiota eli se on erilaisten merkitysten rakentamisen väline. Muoti nähdään kielen kaltaisena merkkijärjestelmänä. Tästä näkökulmasta on pohdittu esimerkiksi sitä, kuinka hyvin muoti esittää ja edustaa asioita ja ihmisiä.
On myös muita tapoja, joilla muoti merkityksellistyy ja luo merkityksiä. Uudempi muodin tutkimus tarkastelee muotia moniaistisena ja kehollisena kokemuksena. Muoti ei enää rajaudu vaatteisiin, vaan se esiintyy myös kuvina, elokuvina tai installaatioina. Enää ei kysytä, mitä muoti on, vaan mitä muoti tekee ja kuinka se vaikuttaa.
Kokemuksellisuuden näkökulmasta huomio kiinnittyy muodin kykyyn tuottaa moniaistisia kokemuksia. Muoti sysää liikkeelle kuvittelun prosessin. Muodin lumovoima perustuu ainakin osaksi siihen, että se kutsuu astumaan fantasiamaailmoihin.
Muoti koskettaa ihmisiä, ja sen rakentamiin kuvitteellisiin maailmoihin kiinnitytään emotionaalisesti. Muoti houkuttelee heittäytymään ja käyttämään mielikuvitusta. Se
kykenee luomaan tunteisiin vetoavia tarinoita, joihin ammennetaan kulttuurissa vallitsevista myyteistä.
Kuvat:
1. Emilia Kuurila
Taped on the Skin
2019
2. Leevi Ikäheimo
No Pain, No Glamour
2020
3. Anna Isoniemi
Racing Stripes
2017
4. Maria Korkeila
Fiskars by Maria Korkeila
2020
5. Self-Assembly
Syntax of Clothing
2021
6. Marimekko
The Art of Print and Shape
2021
7. Ville Pölhö
Clone Gone
2021
