8.4.–2.10.2022
Kaiken kansan muotoilua -näyttely nostaa esiin muotoilun ja yhdenvertaisuuden välisiä yhteyksiä viimeisen sadan vuoden ajalta. Se tarkastelee tasa-arvon ihannetta paitsi suomalaisen muotoilun tutuimmissa ikoneissa, myös tuntemattomammiksi jääneissä projekteissa. Näyttelyssä muotoilun menneisyys ja nykyisyys kohtaavat samojen kysymysten äärellä: kuka saa suunnitella ja kenen ehdoilla? Kenelle suunnitellaan? Kenen työ on näkyvää, kenen ääni pääsee kuuluviin?
Näyttelyssä käsitellään yhdenvertaisuutta viiden eri teeman alla: tasa-arvon ikonit, yhteinen julkinen tila, työ, monia ääniä ja identiteetti.
Tutustu näyttelyn teksteihin ennen museokäyntiä tai palaa tekstien äärelle vierailun jälkeen.
Lataa tästä näyttelytekstit (PDF)
Näyttelyn teemat
Tasa-arvon ikonit
Suomalaisen muotoilun taustalla on vaikuttanut vahvasti kansainvälisen modernismin pyrkimys tuottaa laadukkaita ja kauniita, kaikkien saatavilla olevia käyttöesineitä. Tämän tavoitteen teki mahdolliseksi teollisen sarjatuotannon kehittyminen 1900-luvun alkupuolella. Tietyt muotoilun historiaamme kuuluvat esineet ovatkin saavuttaneet demokraattisen, tasa-arvoisen klassikkoesineen maineen. Niiden on katsottu olleen kaikkien ulottuvilla, parantamassa koko kansan elämänlaatua.
Esineiden tasa-arvoinen maine ei ole syntynyt tyhjästä. Sitä ovat olleet rakentamassa ja vahvistamassa vuosikymmenten varrella lukemattomat näyttelyt ja julkaisut, museokuraattorit, historioitsijat ja yritykset. Näyttelyssä tarkastellaan, mihin klassikoiden maine pohjaa. Mitkä ovat olleet suunnittelijan alkuperäiset pyrkimykset, ja kuinka ne ovat lopulta toteutuneet?
Klassikkoasemansa myötä esineet ovat määritelleet sitä, kuinka tasa-arvo muotoilun kentällä ymmärretään. Ne ovat vaikuttaneet laajalti muotoilukulttuuriimme. Laajalle levinneinä käyttöesineinä niillä on ollut myös valtaa määritellä meidän arkeamme, ja sitä kautta jatkaa ehkä osin vanhentunutta kuvaa tasa-arvosta. Klassikotkin ansaitsevat kriittisen katseen – miltä ne näyttävät nykyhetkestä käsin?
Yhteinen julkinen tila
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion käsitteellä on viitattu yhteiskuntaan, joka valtion aktiivisella toiminnalla pyrkii tarjoamaan yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille kansalaisilleen.
Tavoite rakentaa ja ylläpitää hyvinvointivaltiota ulottuu myös suunnittelijoiden työhön. Vaikka monet suomalaisen muotoilun klassikkotuotteet asettuvat yksityiseen kodin piiriin, on muotoilun kentällä paljon projekteja, joissa etsitään ratkaisuja juuri hyvinvointivaltion julkisten tilojen ja palveluiden tarpeisiin. Tällaisia suunnittelukohteita ovat esimerkiksi kaupunkitilat ja niiden kalusteet, julkinen liikenne, terveysasemat ja koulut sekä erilaiset apuvälineet.
Perinteisesti muotoilun onnistumista on arvioitu kauneuden ja toimivuuden kautta. Sitä, mikä on kaunista ja toimivaa, on päässyt määrittelemään vain hyvin rajattu joukko ihmisiä. Julkisen tilan suunnittelun kohdalla tämä lähestymistapa ei riitä. Tilojen tulee toimia kaikille käyttäjilleen, henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. Yksi keskeisimpiä kysymyksiä julkisen tilan suunnittelussa onkin se, keiden näkökulmat ja kokemukset prosessissa huomioidaan.
Työ
Työnteko on yksi eniten ihmiselämää määrittävistä tekijöistä. Työhön käytetään suuri osa valveillaoloajasta, ja siitä saatu korvaus ohjaa mahdollisuuksiamme ja valintojamme. Työ voi tuoda merkityksellisyydentunnetta ja tarjota onnistumisen ja saavutuksen kokemuksia. Työnteon kautta on myös mahdollista kokea olevansa itsenäinen toimija, ja toisaalta osa laajempaa yhteisöä, perinteitä ja yhteiskuntaa.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ilmenevät työn kentällä muun muassa mahdollisuutena päästä tekemään itselleen mieluisaa työtä turvallisissa olosuhteissa. Tämän tavoitteen toteutuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Yksilöiden työmahdollisuuksia määritellään usein ulkopuolelta, perustuen esimerkiksi sukupuoleen tai toimintakykyyn. Myöskään työstä saatu korvaus ja tunnustus eivät aina jakaudu oikeudenmukaisesti.
Muotoilu voi olla mukana edistämässä työelämän tasa-arvoa. Muotoilutuotteiden valmistaminen voi tarjota työmahdollisuuksia niille, joille työllistyminen saattaa muuten olla vaikeaa. Muotoilun avulla voidaan myös löytää työolosuhteita parantavia ratkaisuja, jotka tekevät työnteosta turvallisempaa ja kevyempää.
Monia ääniä
Suomalainen yhteiskunta muodostuu lukuisista rinnakkaisista yhteisöistä ja kulttuureista. Kaikki niistä eivät kuitenkaan saa samaa tilaa julkisessa keskustelussa tai päivittäisessä kuvastossa. Näkyvyydellä on merkitystä niin yhteisten resurssien jakautumisen kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksien kannalta. Se tuo mukanaan paitsi huomiota ja tunnustusta, myös tunteen osallisuudesta ja joukkoon kuulumisesta.
Sama pois rajaava asetelma koskee myös menneisyyttä ja sen tallentumista: esimerkiksi muotoilun historiasta tunnemme vain tietyn määrän tarinoita, valikoiduista näkökulmista kerrottuna. Museoilla ja muilla muistiorganisaatioilla on merkittävä rooli siinä, mitkä tarinat siirtyvät seuraaville sukupolville ja ketkä pääsevät mukaan kulttuurimme historiaan. Kenen ääni jää kuuluviin? Minkälaisia tarinoita jää kertomatta?
Identiteetti
Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen näkemystä omasta itsestään. Kuka minä olen suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan? Muotoilu tarjoaa välineitä sekä oman identiteetin rakentamiseen että sen ilmaisuun. Vaatteet, korut ja muut henkilökohtaiset esineet kertovat paitsi yksilön mausta, myös tämän historiasta ja ajatuksista sekä yhteisöstä, johon hän kuuluu.
Toisinaan esineet, tai niiden puute, voivat myös toimia esteenä itseilmaisulle. Muotoilun maailmassa ei ole itsestään selvää, että kaikenlaiset ihmiset ja identiteetit huomioidaan tasa-arvoisesti. Usein suunnittelun kohteena on kuvitelma ihanne- tai keskivertoihmisestä, jota oikeassa elämässä ei ole olemassakaan. Kun pyritään suunnittelemaan kaikille toimivaa, monen yksilölliset tarpeet jäävät huomiotta. Ihmisyyden kirjo pääsee esiin, kun yksilöt otetaan mukaan muotoiluprosessiin.
