Designmuseon kokoelmaan on lahjoitettu Noora Niinikosken tuotantoa. Lahjoitukseen kuuluu vaatteita, jotka on suunniteltu ja valmistettu 2001-2011. Tämä aika on jaettavissa kolmeen kauteen, joista ensimmäinen on Niinikosken opiskeluaika Taideteollisessa korkeakoulussa 2000-2002, toinen valmistumisen jälkeinen yhteistyö Piia Rinteen kanssa Rinne Niinikoski -merkillä 2002-2008 ja kolmantena Marimekolle työskentely vuosina 2009-2011.
Opiskeluaika
Lahjoitukseen kuuluvista vaatteista vanhimmat ovat kaksi neulepaitaa, jotka Niinikoski teki ollessaan vaihto-oppilaana Tokiossa vuonna 2001. Neuleet syntyivät Niinikosken kiinnostuksesta kasvien kasvuun. Niinikoski on neulonut paidat aloittamalla vain yhdestä silmukasta, joka on molemmissa vasemmalla olkapäällä olevan kukan teriössä.
”Minulla oli kasvien kasvuun liittyviä kaaviopiirustuksia, joissa kasvu tapahtuu jakautumalla. Ajattelin, että luonnon kasvu, jonka orgaaninen ilmiasu on systemaattisten matemaattisten lainalaisuuksien tulos, on siirrettävissä neuleeseen.”
Rinne Niinikoski
Designmuseon saamassa lahjoituksessa yksi jakusta ja hameesta koostuva asukokonaisuus edustaa Rinteen ja Niinikosken lopputyön taiteellista osaa. Sen lähtökohtana oli kollaasin tekeminen tekstiilimateriaaleista. Vaatteet on valmistettu latomalla kahden värjäämättömän puuvillakankaan väliin värikkäitä kangastilkkuja. Kokonaisuus on ommeltu yhteen vaatteen linjoja vapaamuotoisesti seurailevilla rinnakkaisilla ompeleilla, joiden väleistä päällimmäinen kangas on leikattu auki sisällä olevan kollaasin paljastaen. Niinikosken mukaan hänen ja Rinteen yhteistyön pohjana oli nimenomaan kiinnostus koristelua kohtaan.
Marimekko
Vuonna 2008 Rinne Niinikoski suunnitteli Marimekolle kokoelman neuleita, jotka tulivat myyntiin osana vuoden 2009 syksyn mallistoa. Niinikoski sanoo heidän tuon ajan tärkeimmän vaikutteensa olleen Henri Matissen paperileikkaustyöt. Niinikoski kuvailee Marimekko-yhteistyön alkua seuraavasti.
”Kun menimme Marimekolle suunnittelijoiksi, ei Marimekossakaan ajateltu sitä puhtaasti kaupallisten perusteiden kautta. Taiteelliset arvot olivat firmassa niin keskiössä, että keihäänkärjessä oli tilaa sen tyyppiselle tekemiselle.”
Hallitsevat koristeaiheet on sijoiteltu vapaan epäsymmetrisesti, eikä kuviointi juurikaan kunnioita vaatteen rakenteesta syntyviä luonnollisia rajoja, vaan aiheet levittäytyvät suoraan hihoista miehustaan saumoista välittämättä. Nämä ominaisuudet tekevät vaatteista epäneulemaisia. Asusteissa sen sijaan hallitsevat jaksottaisesti toistuvat geometriset kuviot, jotka tuovat mieleen painokankaat tai perinteisemmät neuleet.
Marimekolle siirtyminen tarkoitti Rinteelle ja Niinikoskelle suurta muutosta suhteessa vaatteiden valmistukseen. He olivat nyt suunnittelijoita, eivätkä enää olleet tekemisissä fyysisen tuotannon kanssa.
”Marimekon osaaminen ja siellä työskentelevät ihmiset auttoivat meitä siinä, että näistä [töistä] syntyi ihan samannäköisiä kuin luonnoksissa.”
Myöhemmissä Niinikosken yksin suunnittelemissa Marimekon vaatteissa hänen tyylinsä muuttuu huomattavasti. Esittävät koristeaiheet korvautuvat viivoilla, palloilla ja muilla perusmuodoilla, ja erilaiset näiden väliset rytmitutkielmat alkavat hallita sommittelua. Symmetria lisääntyy, joskin siitä myös poiketaan usein. Suurimmassa osassa tuotteita jatkuu kuitenkin eräänlainen runsauden estetiikka, joka on leimallista hänen aiemmallekin työllensä. Myös värien käyttö on ennakkoluulotonta, silloin kun ne ovat mukana, sillä mustavalkoisuuskin on tavallista.
Teksti on lyhennelmä Otto Pietisen nykydokumentointi-projektista.
Kuvat: Otto Pietinen.
Pääkuva Rinne Niinikoski applikoidut farkut 2003-2008. Yhteistyöprojekti Controlin kanssa.
