Pääsiäismaanantaina vastaanotimme Designmuseossa viestin muotoilija Oiva Toikan kuolemasta. Designmuseossa Oiva Toikka oli viimeksi esillä vuonna 2010 retrospektiivinäyttelyllä.
Toikka palkattiin vastavalmistuneena keraamikkona Arabiaan vuonna 1957. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen hän siirtyi kuvaamataidon opettajaksi Sodankylään ja Helsingin normaalilyseoon. Hänet kiinnitettiin Nuutajärven lasiin vuonna 1963. Siitä lähtien hän työskenteli lasin parissa suunnitellen suosituksi tulleita lasisarjoja ja uniikkiteoksia. Hänen taiteellinen toimintansa kattoi myös lavastuksen ja pukusuunnittelun sekä muovisia sisustuselementtejä.
Designmuseossa pidettiin Toikan suurnäyttely ”Oiva Toikka – 50 vuotta oivalluksia” kesällä 2010. Toikka valvoi tarkasti näyttelyn ripustusta Designmuseossa. Aivan avajaispäivän kynnykselle asti syntyi uusia oivalluksia, miten näyttely tulisi toteuttaa. Toikasta puhtaan harmaa näyttelylattia oli aivan liian tylsä, niinpä siihen ryhdyttiin roiskimaan väriä. Lopputulos Jackson Pollock -tyyppisine lattiamaalauksineen oli niin onnistunut, että sen avauduttua kuuli usein asiakkaiden haukkovan henkeä ihastuksesta Toikan omintakeisen estetiikan keskellä.
Suurten lasi-installaatioiden asettelu vaati henkilökunnalta äärimmäistä keskittymiskykyä ja kovia hermoja – lasimassat kun olivat hyvin painavia. Toikka itse kannusti henkilökuntaa toteamalla: ”Lähes kaikki on korvattavissa eikä mammonaan kannata suhtautua turhan vakavasti”. Museon henkilökunta pääsi näyttelyn teossa lähelle samaa lapsenomaista mutta päämäärätietoista luovuutta, jolla Toikka suunnitteli ja toteutti teoksiaan lasihytissä yhdessä lasinpuhaltajien kanssa.
Oiva Toikka – 50 vuotta oivalluksia -näyttelyn avajaisia juhli ennätysyleisö. Vieraiden jono kiemurteli ympäri museota, kun Oiva kätteli jokaisen sisään astuvan henkilökohtaisesti.
Toikan kansainvälinen suosio
Yleisö rakasti Toikan teoksia myös ulkomailla. Japanin prinsessa Hisako Takamado vieraili Suomessa vain nähdäkseen Toikan ja hänen juuri avautuneen näyttelynsä. Prinsessa Takamado oli Toikan ystävä ja suuri hänen lasiesineiden ihailija sekä kerääjä. Japanin suurlähetystö ohjeisti museon johtoa välttämään käsitervehdyksiä prinsessan saapuessa. Kun Takamado astui museon ovesta sisään, hän riensi suoraan Toikan luokse, kätteli ja halasi tätä, minkä jälkeen myös henkilökunta vastaanotti käsitervehdykset.
Oiva tykkäsi kertoa myös tarinoita uraltaan. Yksi koskettavimmista oli hänen kertomuksensa Karjalasta sodan aikana ilman kenkiä saapuneesta evakosta. Evakko oli hän itse.
Toikka oli tuttu näky Hakaniemen torilla, jonka laidalla hän asui. Nuutajärven tehdas oli hänelle toinen koti ja sen lopettaminen aikoinaan kova pala. Hän oli myös vuosittainen kunniavieras Design Forum Finlandin Kaj Franck -palkintonäyttelyn avajaisissa Designmuseossa. Kaj Franck -palkinto Oiva Toikalle myönnettiin vuonna 1992.
Toikka oli tarkkanäköinen, huumorintajuinen, lämmin ja suorapuheinen taiteilija ja ihminen. Hänen taiteensa on vuosien varrella koskettanut ihmisiä ympäri maailmaa. Toikan monipuolinen tuotanto jää elämään ja muistuttaa suuresta mestarista, joka eli koko sydämellään.
Kuvat:
1. Pampula -maljakko (1968). Kuva: Rauno Träskelin.
2. Oiva Toikka Japanin prinsessa Hisado Takamadon seurassa Designmuseossa. Kuva: Rauno Träskelin.
3. Paluuta ei ole (1990-luku). Kuva: Rauno Träskelin.
Teksti:
Designmuseon viestintäpäällikkö Päivi Balomenos
