Aino ja Alvar Aallon suunnittelema Paimion tuberkuloosi- eli keuhkotautiparantola (1929-1933) on kiinnostava historiallinen esimerkki siitä, miten muotoilu ja arkkitehtuuri voivat merkittävästi vaikuttaa parantumiseen. Rakennuksen ylevä tavoite oli olla kokonaisvaltainen lääketieteellinen instrumentti tai eräänlainen parannuskone.
Kun Paimion parantola suunniteltiin, tuberkuloosiin ei vielä ollut lääkehoitoa. Rokote keksittiin vasta 1940-luvulla. Suunnittelun alkaessa 1920-luvun lopulla, kymmenentuhatta ihmistä kuoli vuosittain tuberkuloosiin.
Potilaiden eristäminen kuivaan luonnon-ympäristöön oli ajan ainoa hoitokeino. Tuberkuloosin uskottiin parantuvat valon, raikkaan ilman, hygieenisyyden ja levon yhteysvaikutuksesta. Auringonvalon ihmis-elimistöön tuottavan D-vitamiinin ajateltiin edesauttavan tuberkuloosista parantumista. Hyvän ilmastoinnin ja ulkoilmassa oleskeluun tarkoitettujen arkkitehtoonisten ratkaisujen avulla vaikutettiin potilaiden parantumiseen. Aino ja Alvar Aallon kilpailuehdotuksen nimi oli Motto. Ehdotuksen yksi tärkeimmistä osista oli ikkunamekanismisuunnitelma, joka on kuvattu kilpailuehdotuksen pääsivulla.
Aino ja Alvar Aalto suunnittelivat rakennuksesta lääketieteellisen instrumentin tai eräänlaisen parannuskoneen funktionalismin hengessä. He kiinnittivät huomiota parantumiseen kokonaisvaltaisena ilmiönä, johon vaikuttaa fyysinen, henkinen, materiaalinen ja teknologinen ulottuvuus. Suunnittelun keskiössä olisi ihminen.
Aallot kiinnittivät erityistä huomiota Painion parantolan arkkitehtuurin ja interiöörin yksityiskohtiin, jotta ne loisivat mahdollisimman vähän aisti-ärsykkeitä potilaille. Potilaille haluttiin tarjota mahdollisimman rauhallinen ympäristö.
Koska hygienia oli merkittävä osa parantumis-prosessia, sijoitettiin potilashuoneisiin lavuaarit. Kahden hengen potilashuoneissa oli aina kaksi lavuaaria. Erityistä lavuaareissa oli se, että Aallot suunnittelivat niistä äänettömät. Esineen muoto ja sijainti suhteessa vesi-lähteeseen mahdollisti äänettömän käytön.
Paimion parantolan värisuunnitelma, Eino Kauria
Parantumisen kokonaisvaltaisuus ja henkinen ulottuvuus oli vahvasti läsnä Aino ja Alvar Aallon suunnittelemassa Paimion parantolassa. Aallot kiinnittivät erityistä huomiota sairaalan värisuunnitelmaan, sillä väreillä ajateltiin olevan voimakas vaikutus potilaiden henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta parantumiseen. Esimerkiksi keltaisen värin ajateltiin tuovan sisätiloihin tunteen lämmittävästä auringosta pimeimpinä talvenkuukausinakin. Alkuperäinen väritys suunniteltiin yhteistyössä taiteilija Eino Kaurian kanssa. Kauria suunnitteli myöhemmin värityksiä muihin ajan funktionalistisin merkkirakennuksiin, kuten Helsingin Lasipalatsiin vuonna 1934–36. Lopullinen seinien värisuunnitelma sisälsi 13 sävyä.
Healing – Parantumisen muotoilua -näyttely nähtiin Designmuseon Galleriassa alkuvuodesta 2018. Tämän sivun tekstit ja kuvat on poimittu näyttelyn materiaaleista.
Voit tutustua Paimion parantolaan digitaalisesti myös Alvar Aalto -säätiön verkkosivuilta.
