Arabian tehdas (perustettu 1873) osallistui yhtenä suomalaisena näytteilleasettajana vuoden 1878 maailmannäyttelyyn Pariisissa ja Runeberg-maljakko oli osaston esillepanossa kunniapaikalla. Esine on myös muistomuotokuva vuotta aiemmin kuolleesta kansallisrunoilijastamme. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1888 maljakko oli esillä suuressa Pohjoismaisessa taideteollisuusnäyttelyssä Kööpenhaminassa. Maailmannäyttelyissä esiteltiin kehittyvän kotimaisen posliiniteollisuuden tuotantoa.
Maljakon koristemaalannut Fanny Lundahl-Sundblad (1853-1918) oli Arabian ja Suomen ensimmäinen teollisuuden palkkaama keramiikka-astioiden koristelija, joka myös koulutti ensimmäisen koristemaalareiden sukupolven Suomeen. Maljakko edustaa Arabian tehtaan varhaista tuotantoa, jossa tehtaalle haettiin taiteellista linjaa taiturimaisen käsityöläisyyden kautta. Tekninen osaaminen ja ideat koristemaalauksille haettiin Ranskasta. Arabian emoyhtiö, ruotsalainen Rörstrand maalautti koristetaiteilijoilla tilauksesta suuria lattiamaljakoita ja koristeamforoita kansainvälisiä näyttelyitä varten saadakseen huomioita ja markkinointikanavia sarjatuotetulle tavaralleen. Sama tapa omaksuttiin myös Arabian tehtaalle. Maljakon mallin on suunnitellut arkkitehti ja taidemaalari Jac. Ahrenberg (1847-1914), joka toimi Arabian tehtaan ensimmäisenä omien mallien muotoilijana.
Fanny Lundahl-Sundblad opiskeli Ranskassa Sevrés’n posliinitehtaan pääkoristelijan Emil Richardin alaisuudessa vuodesta 1876 alkaen ja hänestä kehittyi ranskalaisen posliinimaalausperinteen taitaja. Helsingfors Dagbladetista vuonna 1878 pystyi lukemaan seuraavan esittelyn taiteilijasta ja Runeberg-maljakosta: ”…Lukuisista Emil Richardin oppilaista voidaan mainita erityisesti neiti Fanny Lundahl, syntyjään suomalainen, joka on koristellut suuren vaasin joka on yksi merkittävimmistä esineistä venäläisessä posliiniesineiden katselmuksessa maailmannäyttelyn yhteydessä.”
Maljakon malli on kopioitu ajalle tyypillisesti antiikin amforasta ja koristelu viittaa Suomessa heränneeseen kansallisuusaatteeseen. Antiikin Kreikkaa pidettiin eurooppalaisen sivistyksen alkukotina ja maljakon koristeaiheella haluttiin luoda kulttuurista siltaa Suomen ja Euroopan välille. Myös antiikin kreikkalaisissa amforoissa olympiavoittajat ja herooiset historialliset tapahtumat oltiin ikuistettu maalauksina maljakoiden kylkeen. J. L. Runebergin (1804-1877) runous on yhdistetty länsimaiseen näkemykseen sivistyksestä ja kansallisesta identiteetistä, ja maljakon muotokuvassa Runeberg katsoo juuri länteen.
Fanny Lundahl-Sundblad on tehnyt koristelun myös Designmuseon kokoelmaan kuuluvaan Suomen vaakunat-aiheiseen monumentaalimaljakkoon (inv. nro B429:1, 1880-1881). Herää kysymys, oliko tekijällä aihevalinnoissaan kansallismielisiä ja jopa poliittisesti värittyneitä päämääriä venäläistämispaineen alla?
Helsingfors Dagblad 1878: ”Bland Emil Richards talrika elever omnämna vi endast fröken Fanny Lundahl till börden finska som dekorerat en stor vas hvilken utgör en af de förnämnsta pjeserna i den ryska porslinutställningen vid verldexpositionen.” Hellman Åsa (toim.) Taidekeramiikka Suomessa Otava, Helsinki. Leppänen Helena (toim.) 2013 Aate – muoto – materiaali Designmuseon kokoelmat. Designmuseo, Helsinki. Smeds Kerstin 1996. Helsingfors-Paris. Finland på världsutställningarna 1851-1900. Svenska Litteratursällskapet I Finland och Suomen historiallinen seura, Helsingfors. Konttinen, Riitta: ”Fanny Lundahl-Sundblad”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 318-320. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005.